Pitkälle edennyt Parkinsonin tauti

Äidilläni on juuri todettu Parkinsonin tauti. Liian myöhäänkö? Noin kolme vuotta sitten alkoi virtsatientulehduksilla ja päätyi siihen, että äiti on katetroinut itseään jo 2 vuotta. Nyt homma on siinä pisteessä, että kädet vapisevat niin paljon, jotta laitettiin pissapussi. Äiti on 71-vuotias ja hänelle on todettu osteoporoosi.

Pyörtyilee jatkuvasti ja on tajunnan menetyksiä. Jalat eivät toimi ja ulostaminen on vaikeaa. Hän on ollut nyt sairaalassa 3 viikkoa, täysin petipotilaana. Nouseeko hän enää koskaan jaloilleen? Parkinsonin lääkitys on kuulemma aloitettu. Ota nyt selvää kun kukaan ei kerro missä mennään? Ihanaa, että on tällainen mahdollisuus kysyä tässä tiedottomuudessa teiltä!! Onko siis mitään tehtävissä?

Mainitset, että äitisi jalat eivät toimi kunnolla ja hänelle on nyt sairaalassa aloitettu lääkitys Parkinsonin tautiin. Todennäköisesti kyseessä on levodopa ja merkittävää helpottumista hänen oireissaan on odotettavissa, mikäli jalkojen toimimattomuus (jäykkyys) liittyy Parkinsonin tautiin. Levodopahoidon alkuaikoina koettiin suoranaisia ihmeparanemisia, kun jo vuosia petipotilaana olleet henkilöt lääkkeen johdosta saivat kävelykykynsä takaisin.

Virtsatietulehdukset eivät ole tavallisesti Parkinsonin taudin ensioire. Vaikuttaakin siltä, että äidilläsi ehkä on useampi samanaikainen ongelma. Gynekologin/urologin konsultaatio on tarpeellinen, mikäli sellaista ei ole jo aiemmin järjestetty.

Ummetus on yleinen oire Parkinson-potilailla, mutta yleistä se on toki muutenkin. Äitisi pyörtyily voi muiden asioiden ohella liittyä ns. asentohypotensioon, eli asennosta riippuvaiseen verenpaineen laskuun, joka on Parkinsonin taudin yleinen liitännäisoire.

Koska äitisi yleisvointi on huono ja hänellä on näitä erilaisia ongelmia, paras paikka tilanteen kartoittamiseen onkin sairaalan vuodeosastolla. Sieltä käsin voidaan eri erikoisaloja konsultoida ja kuntouttaa hänet lääkehoidon rinnalla taas liikkuvaksi.

Ystävällisin terveisin,
Valtteri Kaasinen

« Takaisin 

Mitä tapahtuu neurologin vastaanotolla?

Minulla on ollut liikkeiden hitaus, etupäässä aamupäivinä, jalan ja osittainen käsien vapina aamusta, sekä aloitekyvyn puuttuminen.
Nykyään joudun hakemaan ihmisten nimiä, kun ne eivät tule heti mieleen. Kipulääkärini kiinnitti asiaan huomiota 5 minuutin käynnillä. Hän aikoi lähettää neurologin vastaanotolle. Millainen tutkimus on?

Kivunhoidon lääkärisi on ilmeisesti epäillyt Parkinsonin tautia ja ohjannut sinut tarkempaan arvioon neurologian yksikköön. Tulevalla käynnillä neurologi keskustelee kanssasi oireistasi, niiden kestosta ja luonteesta sekä haitasta toimintakyvylle ja elämänlaadulle. Hän kartoittaa muut sairautesi, sukuhistoriasi ja lääkityksesi sekä mahdolliset aiemmat neurologiset tutkimukset kuten pään kuvaukset.

Tavallisesti neurologinen tutkimus vastaanotolla tehdään siten, että potilas riisuutuu alusvaatteisilleen, jotta lääkäri näkee lihaksiston ja ihon ja voisi testata mm. tuntoaistia. Neurologi tutkii aluksi ns. aivohermot eli pään alueen hermoston toimintaa mukaan lukien silmien liikkeet, pupillit, kasvojen lihaksiston, kielen ja nielun sekä kasvojen tunnon. Tämän jälkeen neurologi tutkii jänneheijasteet (refleksit) polvista, nilkoista ja yläraajoista sekä arvioi ns. Babinskin heijasteen jalkapohjasta. Lihaksiston mahdollista jäykkyyttä arvioidaan passiivisesti ja aktiivisesti raajoja taivuttamalla. Vapinaan kiinnitetään huomiota ja se luokitellaan. Tutkimuksessa testataan myös mm. yläraajojen hienomotoriikkaa, sormien kohdistamista sokkona, kävelyä, tasapainoa ja koordinaatiota. Kattavaan neurologiseen tutkimukseen kuuluu runsaasti erilaisia testejä, mutta tutkimuksen luonne hieman vaihtelee riippuen kysymyksenasettelusta, potilaasta ja tutkimuksen suorittajasta.

Tehdyn tutkimuksen ja haastattelun perusteella neurologi voi jo sanoa, onko Parkinson-epäily aiheellinen vai ei. Tarvittaessa hän ohjelmoi verinäytteitä ja/tai kuvantamistutkimuksia.

Ystävällisin terveisin,
Valtteri Kaasinen

« Takaisin 

Lääkehoidon yhtäkkinen lopettaminen

Isälläni 88-v. todettiin 3/09 Parkinsonintauti, jota hänen omasta mielestään hänellä ei ole. Hän sai lääkitykseen levodopaa 3 tabl./pv. Hän päätti, että koska vasemman käden vapina ei ole tänä aikana helpottanut, niin hän ei enää näitä myrkkyjä syö ja lopetti siltä istumalta. Meidän läheisten arvion mukaan tabletit ovat auttaneet muihin tyypillisiin oireisiin, jota isäni mukaan hänellä ei ole koskaan ollutkaan.

Miten vaikuttaa lääkehoidon yhtäkkinen lopettaminen? Miten saisin hänet, pohjalaisen jääräpään, aloittamaan uudestaan lääkehoidon? Kiitos vastauksestanne!

Parkinsonin taudin lääkitysten äkillisen lopettamisen yhteydessä on raportoitu oireita, jotka muistuttavat ns. malignia neuroleptioireyhtymää. Oireita ovat mm. lihasjäykkyys, ruumiinlämmön kohoaminen ja psyykkiset muutokset. Tällainen reaktio lääkkeiden lopettamiselle on kuitenkin harvinainen. Isälläsi oli käytössä levodopa 3 tbl/vrk. Jos käytössä oli tavallisin levodopan tablettivahvuus, levodopan vuorokausiannos oli 300 mg, mikä on suhteellisen pieni eikä lääkityksen lopettaminen todennäköisesti aiheuta harmia. Aina tulisi kuitenkin ennen lääkitysmuutoksia keskustella hoitavan lääkärin kanssa lääkkeen lisäämisestä, vähentämisestä ja lopettamisesta.

Suostuisikohan isäsi vastaanottokäyntiin? Vastaanotolla voitaisiin sitten keskustella lääkitysten mahdollisista hyödyistä ja haitoista. Muitakin vaihtoehtoja lääkitykseen on, jos isäsi kaipaa helpotusta oireisiin.

Ystävällisin terveisin,
Valtteri Kaasinen

« Takaisin 

Onko lääkitykseni kohdallaan?

Hei. Minulla on diagnosoitu Parkinson -08, aggressiivisesti etenevä. Lääkitys 4x entakaponin, levodopan ja karbidopan yhdistelmälääke 100 mg, 1x selegiliini 10 mg, ropiniroli 1x 2 mg ja 4 mg, levodopan ja karbidopan yhdistelmälääke 100/25 mg 3×1/2 ja 1×1.

Nyt kumminkin tuntuu, että pakkoliikkeet, venytykset ja kaulan oikoilut ovat säännöllisiä, sekä kasvojen venyttely. Lisäksi, kun otan lääkkeet kuuden tunnin välein, tulee tuntia ennen sisäinen vapina kehoon. Nyt kysynkin, otanko jotain lääkettä liian vähän, vai pitäisikö jotain lisätä? Neurologit ovat laskeneet Lapin keskussairaalassa 2:een ja ajat ovat n. 2 v. jonotusta. Olen 52-vuotias.

Sinulla on siis toisaalta pakkoliikkeitä ja toisaalta ongelmana on lääkeannoksen vaikutuksen lyhyys. Levodopan kokonaispäiväannos on 650 mg ja annoksen nostaminen todennäköisesti lisäisi pakkoliikkeitä. Vaihtoehtoja lääkityksen optimoimiseksi on useita. Yksi vaihtoehto on levodopan annostuksen tihentäminen samanaikaisesti yksittäistä annosta vähentäen. Annostuskerrat voitaisiin esimerkiksi nostaa viiteen tai kuuteen ja tiputtaa levodopan kerta-annosta.

Toisena vaihtoehtona on nostaa ropinirolia ja isomman annoksen suojassa sitten varovasti vähentää levodopaa pakkoliikkeiden vähentämiseksi. Nykyinen päiväannoksesi ropinirolia on 6 mg ja lääkkeen maksimiannos on 24 mg.

Kolmantena vaihtoehtona on vaihtaa levodopa-valmiste kokonaisuudessaan entakaponia sisältävään lääkkeeseen. Nykyisellään 400 mg sisältää entakaponia ja 250 mg ei sitä sisällä. Entakaponia sisältävä levodopa mahdollisesti vähentäisi tilanvaihtelujasi. Muitakin vaihtoehtoja on kuten em. vaihtoehtojen yhdistelmät.

Suosittelen ottamaan yhteyttä hoitavaan neurologiisi. Puhelinajan luulisi järjestyvän lyhyelläkin jonotusajalla.

Ystävällisin terveisin,
Valtteri Kaasinen

« Takaisin 

Parkinsonin hoidosta

74-vuotias isäni on sairastanut 90-luvulta Parkinsonin tautia. Hän sai 9/09 elämänsä ensimmäisen pikkuaivoinfarktin (MRI:ssä ko. todettiin vasta 11.1.2010) ja oireet ”diagnosoitiin” terveyskeskuksessa Parkinsonin piikkiin syksyllä. Pitkään (kuukausia) sairastettu virtsatieinfektiokin todettiin vasta 31.12.2009.

Pääsi 2.1.2010 keskussairaalaan kouristelun, sekavuuden yms. ”Parkinson-oireiden” pahenemisen takia.

Parkinson-lääkitystä tehostettiin levodopa-karbidopalääkityksestä entakaponin, levodopan ja karbidopan yhdistelmälääkitykseen 5.1.2010 ja annosta nostettiin 8.1.2010. Joutui syömään 2 ab-kuuria VTI:oon, koska ensimmäinen ab ei ”purrut ko. bakteeriin”.

12.1.2010 isäni siirrettiin terveyskeskukseen lääkityksen seurantaan ja antibiootti virtsatieinfektioon päättyi 16.1.2010.

Isäni oli 1/2010 saakka kävelevä (9/09 alkaen rollaattori tukena), pystyi itse syömään ja siirtymään sänkyyn, wc:hen, jne. Nyt makaa terveyskeskuksen vuodeosastolla jäykkänä, selällään, makuuhaavoilla, sekavana (ajoittain), ei paljoa puhu muuta kuin omaisille, ”irvistelee” pakkoliikkein, katsekontaktiakin vaikea saada, ortostatismi kaikkein pahin (se alkanut 1/2010), jne…

Mielestäni isäni on nyt ”ylilääkitty” Parkinson-tautinsa suhteen.

Mitä tehdä? Keskussairaalan neurologi ei ota kantaa asiaan (olen itse yrittänyt saada yhteyttä), ja tk:n lääkärit ovat omien sanojensa mukaan ”voimattomia” ja ”eivät ymmärrä neurologiasta ja lääkityksistä”.

Aika kuluu ja isäni tila on heikko.

Isäsi saattaa olla ylilääkitty tai alilääkitty. Parkinson-lääkitys saattaa olla optimaalinenkin, ja siitä huolimatta yleistila on romahtanut sairastetun pikkuaivoinfarktin ja pitkittyneen infektion vuoksi. Viestistäsi ei selviä nykyinen lääkitys annoksineen, joten lääkehoitoon on vaikea ottaa kantaa. Muutenkin se olisi hankalaa häntä näkemättä huomioiden yleistila ja muut hänen kuntoonsa vaikuttavat asiat.

Peruslinjana kuitenkin on, että jos Parkinson-potilas pääosin makaa jäykkänä selällään vuoteessa liikkumattomana, on hän pikemminkin alilääkitty kuin ylilääkitty. Koska isäsi on ilmeisesti siirretty terveyskeskuksen vuodeosastolle neurologian osastolta aloitetun lääkityksen seurantaan, voisi terveyskeskuksen lääkäri olla nyt yhteydessä neurologiin. Isäsi tila kun ei ole korjaantunut tehdyistä lääkitysmuutoksista huolimatta.

Ystävällisin terveisin,
Valtteri Kaasinen

« Takaisin 

Hoitotasapainon löytäminen

Sain Parkinson-diagnoosin v. 2004. Olen nyt 62-vuotias. Lääkityksenä on ollut pelkästään levodopa-benseratsidihoito 100/25, aluksi 4 x 1 /pv. Vaste on ollut sillä aika hyvä, kunnes jäykkyyden ja hitauden huomattavasti lisäännyttyä alkuvuodesta 2010 lisättiin lääkitystä 100/25 6 x 1,1/4/pv. Entakaponin, levodopan ja karbidopan yhdistelmälääkistystä kokeiltiin, mutta se ei aiheuttamiensa vatsavaivojen takia sopinut minulle.

Lisäksi minulla on oikean lonkan nivelrikko, joka ajoittain haittaa liikkumista voimakkaan lihasjänteyden lisäksi. Verenpaineessa on huomattavia heittelyitä. Tiedustelen, onko hyvän hoitotasapainon löytyminen tässä tautimuodossa enää mahdollista? Vapinaa minulla ei ole.

Hyvä hoitotasapaino on todennäköisesti saavutettavissa. Lääkityksenä sinulla on vain levodopa ja vielä varsin kohtuullisella annoksella. Mahdollisten tilanvaihtelujen vähentämiseksi voidaan levodopan rinnalle jatkossa aloittaa MAO-B:n estäjä tai dopamiiniagonisti tai molemmat. Lisäksi pienilläkin levodopa-annostuksen muutoksilla voi olla suurta vaikutusta elämänlaatuun ja toimintakykyyn.

Lääkkeessäsi on kahta lääkeainetta: levodopaa ja benseratsidia. Kokeilemassasi lääkkeessä on kolmea lääkeainetta: levodopaa, karbidopaa ja entakaponia. Benseratsidin, karbidopan ja entakaponin tarkoituksena on tehostaa levodopan vaikutusta. Koska viimeksi mainittu lääke ei sinulle sopinut, voidaan jatkossa tarvittaessa kokeilla pelkkää entakaponia nykyisen lääkityksesi kanssa yhdessä otettuna.

Ystävällisin terveisin,
Valtteri Kaasinen

« Takaisin 

Parkinson-potilaan saattohoito

Potilas on 82-vuotias, ja hänellä on ollut Parkinsonin tauti yli 20 vuotta. Nyt hän on sairaalassa kuivumisen vuoksi hoidossa, Saanut TIA-kohtauksia muutaman, ja hänellä on todettu myös vaskulaarinen dementia ja joku muukin dementia. Mitä lievitystä suosittelet käytettäväksi Parkinson-potilasta saattohoidettaessa harhaisuutta, pelkotiloja ja pakkoliikkeitä jne. ajatellen?

Kauanko terminaali-/saattohoito saattavat kestää? Kiloja hänellä on enää arviolta 30 – hän on pelkkää luuta ja nahkaa, syö välillä jotenkuten soseutettua ruokaa – Välillä vähän, välillä ei ollenkaan ja välillä yllättäen hyvinkin. Lääkkeet menevät huonosti, välillä hyvin.

Saattohoitotilanteessa ensiarvoisen tärkeää on mahdollisten kipujen ja ahdistuneisuuden hoitaminen. Tavoitteena on mahdollisimman hyvä elämänlaatu sekä saattohoidettavalle potilaalle että omaisille. Tämä tavoite menee muiden edelle.  Saattohoitopotilaiden sekavuuden ja harhojen hoidoksi käytetään ns. neuroleptejä. Parkinson-potilaalle näistä sopii esimerkiksi ketiapiini. Annostuksessa tulee huomioida potilaan paino. Käytössä saattaa olla myös ahdistuneisuutta vähentävä rauhoittava lääkitys.

Jos Parkinson-lääkitys on välttämätön ja esiintyy pakkoliikkeitä, lääkevaikutusta pitäisi saada tasaisemmaksi annostuskertoja lisäämällä ja mahdollisesti yksittäistä annosta vähentämällä. Mikäli Parkinson-oireet ovat suhteellisen lievät ja saattohoidettava potilas ei niistä kärsi, voidaan Parkinson-lääkityksiä myös oleellisesti vähentää tai ne voidaan purkaa. Jos lääkkeitä ei pysty nielemään ja ne pitää antaa, voidaan laittaa nenä-mahaletku, jonka kautta lääkkeet annostellaan.

Ystävällisin terveisin,
Valtteri Kaasinen

« Takaisin 

Olon heikkeneminen lääkkeen vaihtamisen yhteydessä

Minulla todettiin PD pari vuotta sitten. Taudissani on epätyypillisiä piirteitä, aluksi sainkin essentielli tremor diagnosin, koska vapinani on ”nopeafrekvenssistä” ja vapisen muutenkin kuin levossa. Oireeni ovat oikean käteni vapinan vuoksi hyvin tavallista elämää hankaloittavia.

Syön ropinirolia 6-8 mg päivässä (oikea annostus on vielä hakusessa), lisäksi otan yhden orfedraninia (100 mg) sisältävän lihasrelaksantin nukkumaan mennessäni. Aikaisemmin otin aamulla myös yhden 5 mg tabletin selegiliiniä.

Helmikuun alussa päätimme neurologini kanssa kokeilla uuden rasagiliiniä sisältävän (1 mg) lääkkeen sopivuutta hoitooni, ja selegiliini jäi pois ”ruokavaliostani”.

Olen nyt syönyt rasagiliiniä 38 päivää, ja kaikki Parkinson-oireeni ovat huipussaan. Olen hidas, jäykkä, vapisen erittäin paljon, minua huimaa ja väsyttää jne.

Ensin ajattelin olotilani heikkenemisen johtuvan selegiliinin vieroitusoireista, mutta voivatko ne kestää näin kauan? Kuinka pitkään voi kestää, ennen kuin lääkkeeseen tottuu? Jatkanko sitkeästi vielä rasagiliiniin totuttelua ja sen syömistä? Voivatko lääkkeeni olla epäsopivia yhdessä otettuina, ja voinko vielä/enää toivoa olooni parannusta? Toivoisin tietenkin rasagiliinin sopivan minulle siitä saatujen hyvien tutkimustulosten tähden. Minulla on neurologin aika vasta tämän kuun lopussa.

Ropiniroli, orfenadriini ja rasagiliini kyllä periaatteessa sopivat keskenään, merkittäviä yhteisvaikutuksia niiden välillä ei ole tiedossa. Selegiliinin vieroitusoireista tuskin on kysymys, koska oireet ovat nyt kestäneet toista kuukautta. Selegiliinin lopettamisen jälkeen elimistö palaa normaalitilaan (MAO-B entsyymi normaalitasolle) noin kahdessa viikossa.

Rasagiliinihoidon yhteydessä haittavaikutukset ovat suhteellisen harvinaisia. Toki ne ovat mahdollinen syy nykyisiin oireisiisi. Tarkemmin määrittelemättömiä liikehäiriöitä on kuvattu esiintyvän rasagiliinihoidon aikana hieman lumehoitoa enemmän (11 % vs. 6 %), kun rasagiliiniä on käytetty yhdessä muiden Parkinson-lääkkeiden kanssa. Huimaus on mahdollinen vaikkakin harvinainen sivuvaikutus (n. 3 % rasagiliinia saavista potilaista).

On myös mahdollista, että Parkinson-oireesi ovat muuten nyt lisääntyneet riippumatta lääkityksistä. Asia selviää esimerkiksi tauottamalla rasagiliini kuukaudeksi. Asian varmistamiseksi se voidaan myös aloittaa vielä kuukauden kuluttua uudelleen. Mikäli oireesi häviävät ja sitten palaavat rasagiliinin käyttöä seuraten, kannattaa palata takaisin selegiliiniin tai kokeilla jotakin muuta lääkitystä. Näistä asioista olisi hyvä keskustella hoitavan neurologin kanssa ennen niiden toteuttamista.

Ystävällisin terveisin,
Valtteri Kaasinen

« Takaisin 

Kipeät nivelet ja unettomuus sivuvaikutuksena?

Olen 60 v. ja sairastanut Parkinson-tautia 3 vuotta. Olen osaeläkkeellä. Mitat 176/83, lääkitys selegiliini 10 mg + pitkävaikutteinen ropiniroli 12 mg kerran päivässä. Liikun ainakin omasta mielestäni paljon. Nyt ropinirolin (aiemmin pramipeksoli) aloittamisen jälkeen nivelet, polvi ja lonkat ovat kipeytyneet. Nilkat turpoavat niin, ettei kenkiä tahdo saada jalkaan.

Mutta todellinen ongelma, unettomuus. Illalla käyn nukkumaan noin klo 22, herään n. klo 1, valvomista n. 1-1,5 h ja unta niin, että klo 5 taas herään. Ei kunnon heräämistä vaan ”tokkurassa”. Ja siitä töihin klo 7, tosin kolmena päivänä viikossa. Omasta mielestäni edellisen lääkityksen aikana en ollut näin kankea, hidas, ja varsinkin sain nukuttua. Mikä ero on näillä lääkityksillä, pitäisikö palata pramipeksolin käyttäjäksi? En muista tarkalleen, miksi se vaihdettiin.O

Sekä pramipeksoli että ropiniroli ovat ns. dopamiiniagonisteja eli ne vaikuttavat aivoissa dopamiinin toimintaa matkien, vaikka eivät dopamiinia olekaan. Nämä kaksi lääkettä ovat vaikutusmekanismiltaan samanlaisia, mutta eroja löytyy yksilöllisessä tehossa ja sivuvaikutuksissa. Viestistäsi ei ilmene, milloin lääkitysmuutos pramipeksolista ropiniroliin tehtiin. Monesti uuden lääkkeen aloittamiseen saattaa liittyä lieviä sivuvaikutuksia hoidon ensimmäisen parin viikon aikana, jotka sitten ohittuvat, kun elimistö tottuu lääkkeeseen. Jos sinulla ovat nämä oireet olleet kauemmin ja jos niiden alkamisella on selvä ajallinen yhteys, lääkevaihtoon, on sivuvaikutus oireiston syynä todennäköinen. Tässä tapauksessa ropiniroli-annosta tulisi vähentää, se tulisi tauottaa tai poistaa kokonaan riippuen kokonaistilanteesta. Jos oireisto sitten tällä toimenpiteellä vähenee, voidaan tilalle hyvin aloittaa takaisin esimerkiksi pramipeksoli, jos sen lopettamiselle ei ollut selvää syytä.

On kuitenkin mahdollista, että unettomuutesi ei johdu ropinirolista. Ropiniroli päinvastoin saattaa sivuvaikutuksena aiheuttaa uneliaisuutta ja lisääntynyttä päiväaikaista väsymystä. Lääkityksessäsi on myös selegiliini, joka tulee ottaa aamulla. Virkistävän vaikutuksen vuoksi yöunet saattavat mennä, jos sen ottaa illalla.

Ystävällisin terveisin,
Valtteri Kaasinen

« Takaisin 

Reiden kipu, syljen eritys ja ilmavaivat

Olen 53-v. työelämässä oleva jäykkyyspainotteinen parkkimies. Lääkärini vaihtoi selegiliini-lääkityksen rasagiliiniin (1 mg). Menossa on viides viikko rasagiliinia. Muut lääkkeet olleet käytössä pidempään; pitkävaikutteinen ropiniroli 8 mg + 2 mg, entakaponin, levodopan ja karbidopan yhdistelmälääke 100g x 3 sekä pitkävaikutteinen levodopan ja karbidopan yhdistelmälääke 50 g. Oikeaan reiteeni on ilmaantunut pari viikkoa sitten jatkuva pistävä kipu etenkin liikkuessa (ei loukkaantunut). Syljen eritys ja ilmavaivat ovat lisääntyneet.

Ovatko nämä rasagiliinin haittavaikutuksia? Mikä neuvoksi?

Syljenerityksen ja ilmavaivojen lisääntyminen eivät ole tyypillisiä rasagiliinin sivuvaikutuksia. Itse asiassa rasagiliini pikemminkin saattaa kuivattaa suuta. Rasagiliini voi joskus aiheuttaa sivuvaikutuksena nivelkipuja, mutta ei lihaskipuja. Kivun toispuoleisuus ja yhdistyminen vain rasitukseen ei myöskään kovin hyvin sovi lääkeaineen sivuvaikutukseksi. Kipu alkoi kaksi viikkoa sitten, vaikka rasagiliini on ollut käytössä viisi viikkoa, joten ajallista yhteyttäkään ei näyttäisi olevan.

Sivuvaikutus ei siis vaikuta todennäköiseltä, mutta on toki mahdollinen. Näiden oireiden vuoksi kannattaa hakeutua oman lääkärin vastaanotolle. Siellä voidaan arvioida oireiden mahdollisia syitä. Jos asia jää epäselväksi ja oireet jatkuvat, voidaan varmuuden vuoksi myös rasagiliinihoito kokeeksi tauottaa ja arvioida näin lääkkeen yhteyttä oireisiin.

Ystävällisin terveisin,
Valtteri Kaasinen

« Takaisin 

Uutta Parkinson-hoitoa?

Hei Valtteri, olen 52v. mies. Olen sairastanut Parkinsonin tautia noin 6 vuotta, nyt vuoden verran eläkkeellä. Lääkitys pramipeksoli, levodopan ja benseratsidin yhdistelmälääke sekä selegiliini. Onko mitään yhtä lääkettä, jolla voisi korvata em. lääkkeet? Minulla ei ole lepovapinaa, mutta lihasjäykkyyttä kyllä. Olen kiinnostunut kaikesta uudesta Parkinsonin hoidossa.

”Tavoitteena paraneminen”

Sinulla on siis käytössä MAO-B:n estäjä, dopamiiniagonisti ja levodopa. Yhtä lääkettä, joka korvaisi nämä kolme lääkettä, ei valitettavasti ole käytettävissä. Lääkityksessäsi ikään kuin kolmelta rintamalta tehostetaan aivojen dopamiinitoimintaa. Oireitasi tehokkaimmin vähentävä lääke on levodopa. Annokset eivät ole tiedossani, joten tarkemmin on vaikea lääkitystäsi arvioida.

Sinulla on jonkin verran lihasjäykkyyttä lääkityksestä huolimatta, ja olet suhteellisen nuori Parkinson-potilaaksi. Perusperiaatteena hoidossa on, että lievää oiretta kannattaa yrittää sietää, jos toimintakyky on riittävä eikä haittaa elämänlaatuun ole. Mikäli nyt tehostettaisiin lääkitystäsi olennaisesti lisäämällä levodopaa, saattaisit olla täysin oireeton – mutta vain vähän aikaa. Jos käytetään levodopaa korkealla annoksella, keskimäärin puolelle potilaista tulee sivuvaikutuksia viiden vuoden aikana ja lähes kaikille kymmenen vuoden aikana. Siksi erityisesti nuorten potilaiden hoidossa pyritään ”säästämään ruutia” levodopahoidossa tai ainakin välttämään ylilääkitystä. Sen sijaan MAO-B:n estäjiä ja dopamiiniagonisteja käytetään nuorten potilaiden hoidossa jo varhain ja suurillakin annoksilla.

Ystävällisin terveisin,
Valtteri Kaasinen

« Takaisin 

Mitä hoitoa särkyyn?

Sain Parkinson-diagnoosin kesällä 2007. Lääkitykseni on tällä hetkellä pitkävaikutteinen levodopan ja karbidopan yhdistelmälääke 50/200 mg 1 tabletti kaksi kertaa päivässä ja pitkävaikutteinen ropiniroli 8 mg kaksi tablettia aamulla ja mielialaa kohentamaan ja särkyihin nortriptyliini 10 mg iltaisin 2 tablettia. Olen 60-vuotias nainen. Lääkkeet pitävät oireet muuten kurissa, paitsi että minulla on kovat säryt ympäri kehoa melkein jatkuvasti. Vaikea aina sanoa, minne särkee, mutta vaan särkee. Pahimpina aikoina otan diklofenaakki 75 mg -lääkettä. Se kyllä auttaa. Liikun kohtalaisen paljon. Liikkeellelähtö on toisinaan vaikeaa, mutta ei se pahemmin haittaa.

Mikä Teidän mielestänne niihin särkyihin voisi auttaa? Mitä mieltä olette akupunktiosta? Ammatiltani olen kampaaja. Töitä olen vähentänyt noin kolmannekseen, koska täysien päivien jälkeen en jaksa muuta kuin maata. Pitäisikö minun olla huolissani tuosta levodopa-lääkkeestä? Syönkö sitä liian nuorena ja sairauden alkuvaiheessa? Lääkärini sanoo, että lääkkeet tehoavat hyvin ja tauti näyttäisi olevan hitaasti etenevä oireiltaan. Kiitos vastauksista!

Akupunktiotakin voi kokeilla. Ainakaan erityistä haittaa Parkinsonin taudin kannalta siitä ei ole. Parkinsonin taudissa lihassärkyjä on tavallisesti raajoissa ja niiden tyviosissa. Sinulla sen sijaan on särkyjä kauttaaltaan, joten välttämättä eivät Parkinsonin tautiin liity. Esimerkiksi moninivelrikko voi aiheuttaa laajoja särkyjä rasitukseen liittyen. Diklofenaakki on hyvä särkylääke, ja sitä voi melko turvallisesti käyttää nykyisellä annoksellasi, kun käyttö on satunnaista. Pitäisin kuitenkin tärkeänä, että särkyjen syitä pohtisit vielä yhdessä lääkärisi kanssa.

Levodopa-lääkitys on tarpeellinen iästä riippumatta, jos oireet edellyttävät sen käyttöä. Käytössäsi on myös dopamiiniagonisti, jossa on vielä nostovaraa. Lisäksi on mahdollista aloittaa MAO-B:n estäjä. Suosittelen myös säännöllisen fysioterapian aloittamista, mikäli sinulla ei sellaista vielä ole. Sillä voidaan särkyjä osaltaan vähentää ja tukea myös työkykyäsi.

Ystävällisin terveisin,
Valtteri Kaasinen

« Takaisin 

Kipupumpusta

Hei! Tätini sairastaa Parkinsonia, ja hänelle laitettiin vatsaan tuo kipulääkkeen annostelupumppu tammikuun lopussa 2010. Onko mahdollista, että tuo letku vatsassa aiheuttaa alavatsaan ja reisiin kipuja?

Kyseessä on todennäköisesti ns. levodopa-karbidopamonohydraatti-hoito, jossa pumppu ei annostele kipulääkettä vaan geelimäistä levodopa-lääkettä. Vatsan ja suoliston alueen kivut ovat mahdollisia vaikkakin harvinaisia tämän hoidon sivuvaikutuksia. Reisien kivut sen sijaan eivät ole tyypillisiä. Alavatsan alueen kivut kylläkin saattavat heijastua reisien alueelle ja näin syy saattaa olla sama.

Suosittelen, että tätisi olisi yhteydessä vatsa- ja reisikipujen vuoksi siihen neurologian yksikköön, joka vastaa hänen levodopa-karbidopamonohydraatti-hoidostaan. Siellä voidaan arvioida, edellyttääkö tilanne toimenpiteitä hoidon suhteen.

Ystävällisin terveisin,
Valtteri Kaasinen

« Takaisin 

Lisälääkitystä tai ravintolisiä?

Olen sairastanut Parkinsonia 4 vuotta, ja viime aikoina lihakseni ja niveleni ovat varsinkin aamuisin kipeät, ja sängystä nouseminen jäykkyyden takia on vaikeaa. Lääkityksenä minulla on pitkävaikutteinen levodopan ja karbidopan yhdistelmälääke 200/50 mg 1/2 tabl. 3x ja yöksi 1 tabl., levodopa ja karbidopa 100/25 mg 3x, pramipeksoli 0,18 mg 3x ja selegiliini 10 mg 1x/pv.

Lääkitys tuntuu sopivalta mutta ei riittävältä. Muitakin lääkityskombinaatiota on kokeiltu, mutta lopetettu niiden aiheuttaman kovan päänsäryn vuoksi (mm. entakaponin, levodopan ja karbidopan yhdistelmälääke, ropiniroli ja rasagiliini). Niinpä olisin kiinnostunut kokeilemaan ravintolisiä lääkityksen ohella ongelmiini. Mitä tuotteita suosittelette?

Monet Parkinson-potilaat käyttävät ravintolisiä, vitamiineja ja luontaistuotteita normaalin Parkinson-lääkityksen lisäksi. Tutkittua tietoa näiden vaikutuksesta sairauden kulkuun on kuitenkin kovin vähän. Vaikutukset Parkinsonin taudin oireisiin ja lääkityksiin voivat olla positiivisia tai negatiivisia.
Tehokkaimmin lisääntynyttä jäykkyyttä voidaan helpottaa lääkitystä tehostamalla. Sinun lääkityksessäsi tehostamisvaraa on erityisesti pramipeksolissa, mutta myös levodopassa, jonka päiväannos on nykyisellään vielä varsin kohtuullinen 400 mg.

Lisätietoa mm. ravintolisien ja muiden vaihtoehtoisten hoitojen vaikutuksesta Parkinsonin taudin hoitoon:
Zesiewicz ja Evatt. Potential influences of complementary therapy on motor and non-motor complications in Parkinson’s disease. CNS drugs 2009;23:817-35.

Ystävällisin terveisin,
Valtteri Kaasinen

« Takaisin 

Magnesiumin vaikutus Parkinsonin tautiin

Onko Diasporalilla havaittu olevan myönteisiä vaikutuksia Parkinsonin tautia sairastavaan potilaaseen? Voiko sen käytöstä olla myös haittavaikutuksia?

Diasporalia ei ole Suomessa luokiteltu lääkkeeksi vaan ravintolisäksi, joten sen osalta ei ole olemassa kattavia lääketietokantoja hyödyistä tai haitoista. Tuoteselosteen perusteella se sisältää magnesiumia. Magnesiumia saa myös ravinnosta (runsaasti mm. vehnäleseissä, auringonkukansiemenissä ja pähkinöissä).

Maailmanlaajuisessa PubMed-tietokannassa ei ole julkaistu tutkimuksia, joissa magnesiumlisän vaikutusta olisi testattu Parkinsonin tautia sairastavilla potilailla.

Ystävällisin terveisin,
Valtteri Kaasinen

« Takaisin 

Parkinson plus -oireyhtymä

Parkinson 2 vuotta, lääkitys nyt pitkävaikutteinen ropiniroli 20 mg/vrk, rasagiliini 1 kpl/vrk sekä entakaponin, levodopan ja karbidopan yhdistelmälääke 100/25 4 kpl/vrk. Nimettiin Parkinson Plussaksi. Apuna rollaattori. Kaatuilen, tasapaino erittäin huono, syljen eritys voimakas, väsyttää. Mieli valoisa. Voisiko mitään tehdä? Voiko olla diabetes? Kiitos.

Parkinson plus -oireyhtymillä tarkoitetaan Parkinsonin tautia harvinaisempia tauteja (kuten MSA ja PSP), joissa Parkinson-oireisiin liittyy muita oireita, kuten kaatuilua tai verenpaineen mataluutta. Tästä nimitys Parkinson plus (Parkinson + jotakin muuta).

Lääkehoito Parkinson plus -oireyhtymissä on monesti Parkinsonin tautia hankalampaa, koska Parkinson-lääkkeiden teho on näissä harvinaisemmissa taudeissa vähäinen tai olematon. Valitettavasti ainakaan vielä ei ole kehitetty erityisiä lääkkeitä vain Parkinson plus –oireyhtymiin vaan niitä hoidetaan tavalliseen Parkinsonin tautiin tarkoitetuilla lääkkeillä.

Sinullakin näyttää olevan käytössä Parkinson-lääkkeitä, ja entakaponin, levodopan ja karbidopan yhdistelmälääkkeen osalta voitaisiin vielä ainakin kokeilla nostaa annosta esimerkiksi tasolle 600-800 mg/vrk mahdollisen tehon arvioimiseksi (mikäli näin ei ole jo aiemmin tehty).  Mikäli lääkkeestä ei sitten ole apua isommallakaan annoksella, lääkityksessä voitaisiin palata takaisin nykyiseen tai lopettaa lääke. Omin päin ei kannata tätä lääkitysmuutosta tehdä, vaan suosittelen keskustelemaan asiasta neurologisi kanssa.

Syljen eritystä voidaan vähentää tietyillä lääkeaineilla kuten amitriptyliinillä ja skopolamiinilla. Mikäli vasta-aiheita lääkitykselle ei ole, saattaisit hyötyä syljenerityksen osalta pienestä annoksesta amitriptyliiniä, joka kuivaa suuta.

Diabeteksen mahdollisuus voidaan tarvittaessa poissulkea paastoverensokerimäärityksellä ja edelleen tarvittaessa sokerirasitustestillä. Verensokeri voidaan määrittää, mikäli sitä ei lähiaikoina ole tehty.

Ystävällisin terveisin,
Valtteri Kaasinen

« Takaisin 

Parkinson-lääkkeen aiheuttama sekavuus

Äidilläni on Alzheimerin tauti ja Lewyn kappale -tauti sekä alkava lievä Parkinsonin tauti, hän on 81-vuotias. Alzheimerin tauti ja Lewyn kappale -tauti hänellä todettiin n. 4 vuotta sitten, Parkinsonin tauti noin vuosi sitten. Hänellä on lääkitys rivastigmiinilaastarit, essitalopraami 10 mg, levodopan ja karbidopan yhdistelmälääke 100 mg/25 mg, ja nyt lääkäri oli määrännyt hänelle pramipeksolia 0,26 mg… Miksi hänelle on määrätty kahdet lääkkeet Parkinsonin tautiin, vaikka hänelle ei ole tehty mitään muita kokeita, kuin lääkärin haastattelu ja kävely- ja liikeratojen testi? Ja kun äitini aloitti pramipeksolin syönnin, hänelle tuli sekavuutta/levottomuutta huomattavasti enemmän kuin ennen tämän lääkkeen syöntiä. Hän ei ottanut lääkettä kuin kolmena päivän kun nämä sekavuudet alkoivat.

Kuulostaa vahvasti siltä, että pramipeksoli ei sovi äidillesi. Sekavuudella ja lääkkeen aloittamisella oli selvä ajallinen yhteys.  Lewyn kappale -tautiin liittyy mahdollisuus harhoihin, ja usein onkin niin, että Lewyn kappale -tautia sairastavat potilaat eivät siedä dopamiiniagonisteja (kuten pramipeksolia) niiden harhoille altistavan vaikutuksen vuoksi. Lewyn kappale -tautiin liittyviä Parkinson-oireita usein hoidetaankin vain levodopalla. Hoidossa saatetaan joutua tasapainoilemaan riittävän liikuntakyvyn ja sekavuuden välimaastossa.

Tarvittaessa jatkossa voidaan lääkitykseen liittää erillinen harhoja vähentävä lääke, mikäli niitä ilmenee liikuntakyvyn suhteen välttämättömän levodopahoidon aikana. Viestisi perusteella äidillesi on diagnosoitu kolme samanaikaista aivojen rappeumasairautta. Tällaisessa tilanteessa ei ole aina helppo sanoa mistä taudista jokin oire johtuu. Esimerkiksi muistiongelmia voi liittyä kaikkiin näistä kolmesta taudista, ja Parkinson-oireet voivat liittyä myös Lewyn kappale -tautiin.

Ystävällisin terveisin,
Valtteri Kaasinen

« Takaisin 

Parkinson-lääkityksen muuttaminen

Tervehdys! Kirjoittelin jo aikaisemmin 55-vuotiaasta äidistäni (otsikolla ”Mitä hoitoa lääkkeiden heikenneen tehon tueksi?”, 20.8.2010), joka on sairastanut Parkinson-tautia 15 vuotta. Nyt äitini on Turussa neurologian osastolla. Pään magneettikuva on tehty, ja tuloksia odotellaan. Neurologi oli ehdottanut levodopa-karbidopamonohydraattihoitoa. Luin netistä kyseisestä hoidosta ja kyselisin, miten nopeasti hoito on alkanut vaikuttaa, ja miten onnistuu äitini lääkkeiden purkaminen? Tuleeko mahdollisesti paljon sivuvaikutuksia?

Levodopa-karbidopamonohydraattihoidolla tarkoitetaan levodopan jatkuvaa pitkäaikaisannostelua geelimäisenä suoraan suoneen. Hoidossa duodenumiin eli pohjukaissuoleen annostellaan pumpulla ja vatsanpeitteet läpäisevällä letkulla levodopaa ja karbidopaa (suhde 4:1). Suun kautta otetun levodopa-hoidon ongelmaksi voivat muodostua tilanvaihtelut ja pakkoliikkeet. Pumpulla annosteltavalla levodopa-geelillä näitä ongelmia voidaan vähentää.

Kun pumppu ja letku on asennettu, hoito alkaa vaikuttaa hyvin nopeasti, nopeammin kuin suun kautta otettava levodopa. Geelimäinen levodopa imeytyy ohutsuolesta nopeasti ja tehokkaasti. Verrattuna suun kautta otettavaan lääkitykseen, ovat veren levodopa-pitoisuuksien vaihtelut suoleen annosteltaessa vähäisemmät. Tällä hoidolla on mahdollista saavuttaa hyvin tasainen levodopa-pitoisuus veressä ja aivoissa ja siten vähentää päivittäisiä tilanvaihteluja ja pakkoliikkeitä.

Hoidossa tavoitteena on ainakin aluksi purkaa suun kautta otettava lääkitys täysin. Periaatteessa tämä on mahdollista siten, että pumppua säädetään yksilöllisesti. Annoksia on kolmea tyyppiä: tasainen jatkuva lääkitys pumpusta suoleen, ns. aamuannos joka on lyhytkestoinen suurempi annos aamulla ja auttaa usein hankalaan aamujäykkyyteen sekä ns. ylimääräiset bolus-annokset, joita potilas voi itse halutessaan ottaa päivän aikana.

Lääkkeiden purkaminen ja annoksen säätäminen on aina yksilöllistä. Pääsääntöisesti se onnistuu hyvin. Lääke alkaa vaikuttaa heti ja optimaalisten yksilöllisten annosten löytämisessä menee muutamia päiviä/viikkoja.

Ystävällisin terveisin,
Valtteri Kaasinen

Tähän hoitomuotoon liittyvä englanninkielinen katsausartikkeli:
Samanta J, Hauser RA. Duodenal levodopa infusion for the treatment of Parkinson’s disease. Expert Opin Pharmacother 2007;8:657-664

« Takaisin 

Depottablettien vaikutusaika

Sairastan Parkinsonin tautia. Kysyisin lääkityksestä. Otan aamulla pitkävaikutteinen ropiniroli 4 mg x 3, levodopan ja karbidopan depot-yhdistelmälääke 200 mg/50 mg 3 kertaa päivässä. Ropiniroli otetaan koko annos aamulla, mutta levodopa-karbidopa -lääke 3 x päivässä. Kysymys on, onko annostus oikein, vaikka ovat myös pitkävaikutteisia. Olen 65 v., noin 182 cm ja 100 kg.

Lääkitys on oikein. Depottabletti on tosiaan pitkävaikutteisempi kuin tavallinen levodopa-karbidopa -lääke, mutta ei niin pitkävaikutteinen kuin ropinirolin depottabletti. Levodopan ja karbidopan depottabletin vaikutusaika on kuuden tunnin luokkaa, ropinirolin depottabletin vaikutusaika sen sijaan on koko päivä. Siksi levodopan ja karbidopan yhdistelmää otetaan useampia kertoja päivässä, mutta ropiniroli voidaan ottaa vain aamuisin.

Ystävällisin terveisin,
Valtteri Kaasinen

« Takaisin 

Lääkkeen aiheuttama unettomuus ja ahdistus

Olen syönyt kolme päivää entakaponin, levodopan ja karbidopan yhdistelmälääkettä, enkä ole nukkunut sen jälkeen. Unettomuus vaivaa, ja sänkyyn mennessä tulee ahdistus, pakko nousta ylös. Mikä avuksi? Otan kolme pilleriä päivässä.

Lääkkeesi voi mahdollisena haittavaikutuksena aiheuttaa sekä lisääntynyttä uneliaisuutta että unettomuutta. Näistä lisääntynyt väsymys ja uneliaisuus ovat yleisempiä, mutta myös hankalaa unettomuutta voi esiintyä. Ahdistuneisuus on myös mahdollinen haittavaikutus.

Suosittelen ottamaan yhteyttä hoitavaan neurologiisi. Lääkeannoksen vähentäminen tai lääkkeen vaihtaminen ovat näillä tiedoilla tarpeen.

Ystävällisin terveisin,
Valtteri Kaasinen

« Takaisin