Apua nielemisongelmiin?

Hei. Mieheni on sairastanut Parkinsonia jo 6 vuotta. Nyt ovat alkaneet nielemisongelmat. Onko puheterapiasta tai mistään nyt enää apua? Ruuan olen hienontanut, mutta laihtumista on tapahtunut. Lisäravinteet?

Puheterapeutin konsultaatiosta voi olla hyötyä nielemisvaikeuksien tutkimisessa ja ratkaisumallien hakemisessa ongelmaan. Parkinson-potilaan nielemisvaikeuksissa ratkaisua haetaan tavallisesti akselilta neurologi-puheterapeutti-ravitsemusterapeutti. Myös nielemistä selvittävät kuvaukset (esim. ns. nielemisfunktiokuvaus) saattavat olla tarpeen.

Apteekissa myytäviä lisäravinteita on joskus tarpeen määrätä, mutta miestäsi hoitava neurologi yhdessä ravitsemusterapeutin kanssa voi arvioida vastaanotolla nykyisen ravitsemuksen riittävyyttä.

Mikäli muut keinot eivät riitä ravitsemuksen turvaamisessa, voidaan harkita ns. PEG-letkun eli vatsanpeitteet läpäisevän ravitsemusletkunkin asentamista.

Ystävällisin terveisin,
Valtteri Kaasinen

« Takaisin 

Parkinson-potilaan särkylääkkeet

Kyselen, kun ammattini puolesta (koulutus: proviisori) kuulen Parkinson-potilailta usein erilaisia kiputiloja, esim. selkäkipuja. Kehotanko heitä kääntymään oman neurologin juttusille vai esim. terveyskeskuslääkärin puoleen? Yleisesti olen kiinnostunut eri kiputiloista / Parkinsonin taudista.

Mitkä ovat oikeat särkylääkkeet Parkinson-potilaille? Tätä päivittäin kysellään apteekissa.

Kipu Parkinsonin taudissa voi johtua useasta eri syystä ja siksi hoitokin vaihtelee. Särkyä voi tulla esim. tuki- ja liikuntaelimistön alueelta, se voi liittyä lihasjäykkyyteen tai dystonisiin virheasentoihin, se voi olla paikallista hermosärkyä tai vaikka levottomien jalkojen kaltaista jomotusta. Siksi yhtä yleispätevää lääkettäkään ei ole, vaan se valitaan kivun perussyyn mukaisesti. Esimerkiksi dystoniset virheasennot ja näistä johtuvat kivut saattavat hoitua Parkinson-lääkityksen säätämisellä, kun taas tukirangan alueen kiputilat hoituvat tulehduskipulääkkeillä ja fysioterapialla.

Kun Parkinson-potilas siis kysyy apteekissa parasta särkylääkettä, oikeastaan pitäisi ensin arvioida mistä kipu johtuu. Tarvittaessa potilas tulisi ohjata lääkärin vastaanotolle tämän suhteen. Jos kyseessä on selvä asia ja ”tavallinen” särky lihaksistossa tai lievä päänsärky, yleiset NSAID-lääkkeet (tulehduskipulääkkeet) normaaleilla käyttöannoksilla toimivat hyvin.

Ystävällisin terveisin,
Valtteri Kaasinen

Kirjallisuutta:
Ford B. Pain in Parkinson’s disease. Mov Disord 2010;25:S98-S103.

« Takaisin 

Lihasrelaksantteja kramppeihin?

Hei! Olen kotihoidossa töissä, ja meillä on asiakkaana 74-vuotias mies, joka on sairastunut 20 vuotta Parkinsonin tautia. Nyt oireet ovat edenneet ja kävely hidastunut, välillä pysähtyy täysin. Vielä ehkä suuremmaksi ongelmaksi kuitenkin muodostuu se, että hänen vasen jalkansa tuppaa väkisin nousemaan ylöspäin, oli sitten istuen tai pitkällään. Hänen reisilihaksensa on todella kovilla (lihas on todella kova) ja säryt tietenkin sen mukaiset.

Voiko Parkinson potilaalle antaa mitään ns. lihasrelaksanttia pienellä annoksella, joka laukaisisi tilannetta? ”Käskettäessä” laskemaan jalkaa jalka laskee, mutta sitten melkein saman tien lähtee nousemaan ylös. En ole omalääkärin kanssa puhunut vielä asiasta, teen tutkimustyötä ensin, ja ajattelin nyt tämän osuessa kohdille laittaa asiantuntijalle kysymyksen.

Lisänä edelliseen kysymykseen ks. asiakkaan tämän hetkinen lääkelista:
– Levodopa-karbidopa-entakaponi 200 mg 1 x 6
– Atorvastatiini 40 mg 1×1
– Lerkanidipiini 10 mg 1×1
– Pitkävaikutteinen metoprololi 190 mg 1×1
– Oksatsepaami 1×1 (öitä rauhoittamaan)

Reisioireet alkoivat noin puoli vuotta sitten.

Vasemman alaraajan oire kuulostaa dystonialta eli tahattomalta lihaskouristukselta/pakkoasennolta, joka voi liittyä itse Parkinsonin tautiin tai sen lääkehoitoon. Dystonioita esiintyy erityisesti aamulla, kun lääkevaikutus on heikoin, tai kun se on huipussaan lääkkeenoton jälkeen. On siis olemassa sekä ns. ”on-” että ”off-”dystonioita.

Asiakastasi hoitava neurologi voi kartoittaa oireen yhteyttä lääkkeenottoon, ja Parkinson-lääkityksen muutoksella saatetaan saada apua vaivaan. Esimerkiksi ”on-”dystoniaa voidaan hoitaa levodopa-annosten pienentämisellä ja niiden ottamisella tiheämmin. ”Off-”vaiheen aamudystoniaa voidaan hoitaa esimerkiksi ottamalla pitkävaikutteinen levodopavalmiste yöksi. Joskus ongelmallista pakkoasentoa voidaan yrittää hoitaa myös paikallisilla botuliinitoksiinipistoksilla ko. lihakseen.

Em. toimenpiteiden lisäksi kivuliaita lihasspasmeja voidaan yrittää hoitaa suun kautta otettavalla lihaksistoa rentouttavalla lääkkeellä kuten titsanidiililla. Tätä lääkettä täytyy kuitenkin sen väsyttävän vaikutuksen vuoksi käyttää aluksi hyvin varovasti.

Ystävällisin terveisin,
Valtteri Kaasinen

« Takaisin 

Milloin stimulaattori käyttöön?

Missä vaiheessa kannattaa ottaa stimulaattori käyttöön, ja mikä määrä dopamiinia on liikaa?

Minun lääkitykseni:
Levodopa-karbidopa-entakaponi 100/23/200, jota otan 1 x 5
Levodopa-benseratsidi 1×1, aloitettu kuukausi sitten
Amantadiini 1×1,
Pramipeksoli 2,1 mg
Kalsium-D-vitamiinivalmiste 1×1

Lisäksi sairastan astmaa ja osteoporoosia.

Levodopaa on ilmeisesti käytössä päivittäin noin 500–600 mg, mikä ei ole vielä erityisen suuri määrä. Stimulaattorihoito soveltuu vain pienelle osalle potilaista. Tyypillisesti sitä harkitaan, mikäli on kehittynyt lääkehoidollisia ongelmia, kuten pakkoliikkeitä tai vaikutuksen lyhenemistä.

Liian suuri määrä dopamiinia (tai levodopaa) vaihtelee yksilöllisesti. Mikä toiselle tuntuu hyvältä, saattaa seuraavalle aiheuttaa merkittäviä haittavaikutuksia. Ylimääräistä lääkettä ei kuitenkaan kannata syödä, koska lääkityksen ongelmat ovat yhteydessä käytettyyn lääkemäärään. Suosittelen keskustelemaan vielä näistä asioista hoitavan neurologisi kanssa.

Ystävällisin terveisin,
Valtteri Kaasinen

« Takaisin 

Neuvoja lääkkeen ottamiseen?

Semmoinen askarruttaa minua, kun mieheni ei enää osaa niellä levodopa- karbidopa- entakaponi- tabletteja vaan hän imeskelee ja sitten pureskelee ne. Imeytyykö lääke kuitenkin niin kuin pitää ja säilyykö teho? Annan hänelle tabletit sopan kanssa että menisi paremmin, mutta ei. Hän ottaa neljä tablettia päivässä ja aina on sama ongelma.

Levodopa- karbidopa- entakaponi tablettia voi imeskellä tai sen voi pureskella suussa ennen nielaisua. Sen sijaan ei ole suositeltavaa murskata tai jauhaa tablettia ensin esimerkiksi lautasella ja ottaa vain osaa lääkemäärästä kerralla. Tabletissa on kolmea lääkeainetta ja on suositeltavaa ottaa yksittäinen tabletti kokonaan kerrallaan (siis joko kokonaisena nielaistuna tai murskattuna/jauhettuna).

Ystävällisin terveisin
Valtteri Kaasinen

« Takaisin 

Kaatuilu kiusaa miestäni

62-vuotiaalla miehelläni on ollut Parkinsonin tauti seitsemisen vuotta. Nyt on ollut vaikeutena jatkuva ja useita kertoja päivässä tapahtuva kaatuileminen. Kesken reippaan kävelyn jalat takertuvat töpöttelyksi ja hän kaatuu. Lääkitystä muutettiin pari kuukautta sitten jonkin verran, kun hän tunsi enemmän kangistumista ja jäykkyyttä.

Kuulostaa siltä, että miehesi kaatuilu liittyy ns. jähmettymisilmiöön eikä ole merkki esimerkiksi tasapainoelimen vauriosta. Jähmettymisellä tarkoitetaan äkillistä kävelyn pysähtymistä, jalat ikään kuin takertuvat lattiaan ja ensimmäisen askeleen ottamisessa on vaikeuksia. Tyypillisesti askelpituus menee pieneksi töpöttelyksi, painopiste siirtyy eteen ja tapahtuu helposti kaatuminen eteenpäin.

Jähmettymistä esiintyy tyypillisesti Parkinsonin taudissa alilääkityssä tilanteessa, mutta se on mahdollista myös kun lääkevaikutus on hyvä (”on” –vaiheen jähmettyminen).  Lääkitystä lisäämällä ja tasaamalla tavallisesti saadaan jähmettymistä helpotettua, mutta ongelmallinen asia hoidon kannalta ovat mahdolliset ”on” –vaiheen jähmettymisen ja kaatuilut.
Syystä riippumatta miehesi todennäköisesti hyötyisi neurologin tekemästä lääkitysarviosta, tasapainoa ja kävelyä harjoittavasta fysioterapeuttisesta kuntoutuksesta sekä mahdollisesti kävelyn apuvälineestä.

Ystävällisin terveisin,
Valtteri Kaasinen

« Takaisin 

Parkinsonin taudin seurannan aikaiset verikokeet

Mitä verikokeita Parkinsonintaudin lääkehoidon seurantaan kuuluu? Kiitos, jos saisin vastauksen pian!

Parkinsonin taudin lääkehoidossa ei pääsääntöisesti tarvitse seurata järjestelmällisesti verikokein tilannetta (toisin kuin esimerkiksi epilepsian hoidossa toisinaan tehdään). Näin on varsinkin mikäli käytössä vain vähäinen lääkitys.

Pitkäaikaishoidossa, kun lääkemäärät ovat suuret ja käytössä on useampia lääkkeitä, on suositeltavaa aika ajoin tutkia verenkuvaa, maksan toimintaa ja munuaisten toimintaa.  Tämän seurannan tarve ja taajuus arvioidaan yksilöllisesti ja siihen vaikuttaa mm. käytössä olevat lääkkeet (Parkinsonin tautiin ja muihin sairauksiin) sekä mahdolliset aiemmat ongelmat aineenvaihdunnassa.

Ystävällisin terveisin,
Valtteri Kaasinen

« Takaisin 

Tulehdusarvojen vaikutus Parkinson-oireisiin

Hei! Isälläni on Parkinson-lääkitys. Nyt sitten verentulehdusarvot ovat korkealla, koska nivustaipeessa on operointia odottava patti. Kipulääkitystä ei nyt ole, mutta sekavuus ja Parkinson-oireet tuntuvat suuremmilta, ja esim. tasapainossa suuria ongelmia. Voivatko tulehdusarvot vaikuttaa asiaan?

Mikä tahansa elimistön tasapainoon vaikuttava sairaus tai tila voi periaatteessa lisätä myös Parkinson-oireita. Esimerkiksi virtsatietulehdus on hyvin yleinen sekavuutta aiheuttava tila erityisesti vanhemmilla naisilla. Uskoisin, että isälläsi lisääntyneen sekavuuden ja Parkinson-oireiden taustalla on juuri tuo paise, joka tullaan leikkaamaan.

Positiivista on, että todennäköisesti patin hoitamisen jälkeen myös Parkinson-oireet helpottuvat. Väliaikaisesti voidaan Parkinson-lääkitystä myös lisätä tulehduksen aikana, mutta lääkelisäyksen kanssa pitää olla tarkkana, koska sekavuus saattaa lisääntyä.

Ystävällisin terveisin,
Valtteri Kaasinen

« Takaisin 

Lääkityksen ei-toivottu vaikutus

Hei! 74-vuotiaalla miehelläni diagnosoitiin neljä kuukautta sitten Parkinson. Hoidoksi hän sai levodopa-karbidopaa 25 mg/100 mg x 2, ja kolmen kuukauden kuluttua lisäksi pitkävaikutteista ropinirolia 4 mg x 1. Yksistään levodopa-karbidopalla hänen vointinsa korjaantui hyvin ja aktiivisuus lisääntyi. Lääkärin mielestä se ei vielä ollut riittävä, mutta ropinirolin aloituksen jälkeen mieheni jalat ovat käyneet ”raskaiksi” kävellä, ja muutoinkin tullut ”yleistä” voimattomuutta. Varsinaista väsymystä hän ei tunne. Lääkettä on käytetty nyt neljä viikkoa.

Kysyisin, voiko tämä olla elimistön lääkkeeseen totuttelua? Mitään hyvää vaikutusta ei vielä ole havaittu. Eikös lääkkeen tulisi parantaa elämän laatua? Kiitos!

Ropinirolin vaikutus Parkinsonin taudin oireisiin on vähäisempi kuin levodopa-karbidopalla. Ropiniroli-annos (4 mg/vrk) on myös vielä hyvin pieni, ja se tulisi nostaa ainakin tasolle 8 mg/vrk, ennen kuin voidaan olettaa oireita helpottavaa vaikutusta tulevan.

Eri asia sitten on, mikäli ropinirolin käyttöön liittyy sivuvaikutuksia, jotka estävät sen käytön ja nostamisen oireita helpottavaan annokseen. Sivuvaikutukset ovat periaatteessa mahdollisia jo nykyisellä annoksella. Mikäli epäillyillä sivuvaikutuksilla on ajallinen yhteys ropinirolin aloittamiseen, ja mikäli ne lisääntyvät lääkeannoksen nostamisen yhteydessä, on yhteys todennäköinen ja lääkkeen vaihtaminen tarpeellista. Muitakin dopamiiniagonisteja on onneksi käytettävissä ropinirolin lisäksi, joten vaihtoehtoja lääkehoidossa on.

Ystävällisin terveisin ,
Valtteri Kaasinen

« Takaisin 

Titraaminen

Parkinsonin taudin lääkehoidon yhteydessä aina joskus esiintyy, että lääkityksen määrällistä sopivuutta voidaan varmistaa titraamalla. Minkälaisesta operaatiosta titraamisessa on kysymys, ja milloin sitä tulisi käyttää?

Titraaminen tässä yhteydessä tarkoittaa sitä, että asteittain lääkitysannosta nostetaan ja seurataan vastetta sekä mahdollisia sivuvaikutuksia. Kun Parkinson-lääkitys titrataan sopivalle tasolle, saatetaan esimerkiksi 2-4 viikon tai muutaman päivän välein nostaa lääkeannosta ja seurata vointia. Kun sitten oireet ovat poissa tai olennaisesti vähentyneet ilman sivuvaikutuksia, pysytään silloisella titratulla tasolla. Jos mennään liian ylös annoksessa, tulee sivuvaikutuksia, ja joudutaan alastitraamaan.

Titrausta käytetään hyvin yleisesti Parkinsonin taudin hoidossa. Aina sitä ei edes kutsuta titraamiseksi, vaan vastaanotolla voidaan sopia, että annosta nyt nostetaan ja järjestetään soittoaika vasteesta. Se on titraamista kaikkein yksinkertaisimmillaan.

Ystävällisin terveisin,
Valtteri Kaasinen

« Takaisin 

Lääkkeenoton täsmällisyys

Isäni on sairastanut useita vuosia Parkinsonin tautia. Tauti on pysynyt kurissa mm. säännöllisellä lääkityksellä. Lääkkeenoton kellonajat: 6, 9.30, 13.30, 17.30 ja 21.30. Lääkityksenä levodopa ja karbidopa 100/25 1×5 ja pramipeksoli 0,18 1×3 (klo 6, 13.30 ja 21.30).

1/2010 todettiin isälläni pitkään sairastettu VTI (monine oireineen, myös mm. sekavuus/muistin äkillinen huononeminen, huimaus, kaatuilu), johon nyt antibiootti syöty. Isälläni erittäin paha lonkka-artroosi, johon leikkaus suunnitteilla.

On tällä hetkellä terveyskeskuksen vuodeosastolla ja siirtymässä kotihoitoon. Isäni asuu kerrostalossa, joten siirtynee paikalliseen ryhmäkotiin odottamaan rivitaloasuntoa.

Isäni on ”sinut” perustautinsa kanssa ja hänelle on ollut AINA erittäin tärkeää lääkkeenoton täsmällisyys. Huomannut aina voinnistaan/oireistaan, että lääkkeenoton aika lähestyy ja katsonut kelloa esim. klo 13.15 sekä todennut ”minulla ei ole nyt mukana klo 13.30 lääkkeitä, lähden nyt kotiin, että saan lääkkeeni ajallaan.

Olipa isäni tuleva hoitopaikka koti, ryhmäkoti, tms. – saanko neurologin mielipiteen 1. Kuinka tärkeää lääkkeenoton täsmällisyys on? 2. Saako olla ”heittoja” kellonajoissa ja kuinka suuria (minuutteja/tunteja) ottaen huomioon 5 x/pv ajateltu tasainen lääkitys?

Isälläni vielä vähän ylimääräistä sekavuuttakin on ja esim. paikallisessa ryhmäkodissa saattaa tulla lieviä hankaluuksia ko. lääkitysten antoajassa. Asiasta on valmiiksi keskusteltu ko. kodin hoitohenkilökunnan kanssa.

Syksystä -09 alkaen ollut tilanteita, että klo 6:n lääke otettu vasta klo 8 ja klo 9.30 lääke ajallaan, mutta pramipeksoli mennyt myös ko. aikaan ja seuraava pramipeksoli vasta klo 21.30.

Levodopa ja pramipeksoli otetaan useita kertoja päivässä, koska pyritään tasaiseen lääkeainepitoisuuteen ja tasaiseen vointiin päivän aikana. Täsmälliseen lääkkeen ottamiseen on toki hyvä pyrkiä, mutta pieni heitto lääkkeenottoajoissa ei ole vaarallista. En pidä edes yksittäisen lääkeannoksen unohtamista kovin merkityksellisenä.

Usein levodopa otetaan esimerkiksi neljä kertaa päivässä (klo 8, 12, 16 ja 20) tai (8, 13, 18 ja 23) riippuen yksilöllisistä aikatauluista ja mm. nukkumaanmenoajoista. Nämä kaikki lääkkeenottoajat ovat yksilöllisesti räätälöitävissä ja keskusteltavissa hoitavan lääkärin kanssa.

Jos lääke otetaan viisi kertaa päivässä, keskimäärin neljän tunnin annosteluvälein (kuten isälläsi), puolen tunnin heitto lääkkeenotossa suuntaan tai toiseen tuskin vaikuttaa merkittäväsi. Joillakin potilailla tosin vointi kertoo lääkkeenoton ajankohdan ja lääkettä on mahdotonta unohtaa. Heillä saattaa esim. puoli tuntia ennen suunniteltua lääkkeen ottamista jo oireet lisääntyä niin paljon, että he malttamattomina katsovat kelloa ja odottavat milloin saavat ottaa lääkkeen. Tämä viittaa siihen, että levodopan vaikutusaika on lyhentynyt ja lääkkeenottoväliä pitää tihentää tai vaihtaa pitempivaikutteiseen valmisteeseen. Isälläsi ei kuitenkaan kuulosta ongelma olevan tässä, vaan hän ehkä on vain hieman liiankin täsmällinen lääkkeenotossaan.

Pramipeksolista on käytettävissä myös pitkävaikutteinen valmiste, joka otetaan kerta-annoksena aamulla. Siihen vaihtamalla saadaan lääkitystä ainakin hieman yksinkertaistettua ja isäsi huolta vähennettyä.

Ystävällisin terveisin,
Valtteri Kaasinen

« Takaisin 

Kapseli ihon alle?

Olen 63-vuotias ja asunut aiemmin Australiassa noin 40 vuotta. Parkinsonin tauti todettiin siellä vuonna 2005. Aloitin levodopa-benseratsidi-lääkityksen kolmella pillerillä päivässä, ja vuonna 2010 päiväannos oli jo kuusi pilleriä. Nyt vuonna 2011 sain kaksi mahdollisuutta: levodopa-benseratsidi vaihdetaan entakaponin, levodopan ja karbidopan yhdistelmälääkkeeseen tai laitetaan geelipumppu.

Onko Suomessa olemassa mitään muuta vaihtoehtoa kuten Ausseissa, että esim. ommellaan potilaan ihon alle pieni kapseli, joka sitten aina uusitaan noin kuuden kuukauden välein. Ihmettelen suuresti, jos ei ole. Kaikki näkemäni neurologit Suomessa kumminkin kieltävät tietävänsä koko asiasta yhtään mitään.

Minullakaan ei ole tietoa tämäntyyppisestä hoitomuodosta. Ihonalaiset kapselit eivät ole käytössä ainakaan Suomessa, muualla Euroopassa tai Yhdysvalloissa, eikä sellaisista ole mainintaa kansainvälisissä käypä hoito -suosituksissa.  Geelipumppuhoidon vaihtoehto tosin joskus on aivojen tyvitumakkeiden sähköstimulaatiohoito (DBS-hoito). DBS-laitteiston keskusyksikkö on ommeltu ihon alle ja sitä voidaan ohjelmoida ihoa läpäisemättä ohjelmointilaitteella.

Ystävällisin terveisin,
Valtteri Kaasinen

« Takaisin 

Lääkkeiden aiheuttama nykiminen

Olen sairastanut Parkinsonin tautia noin 10 vuotta. Olen 75-vuotias. Uudeksi lääkkeeksi sain 2 viikkoa sitten levodopan, karbidopan ja entakaponin yhdistelmälääkkeen. Nykiminen ja tahattomat liikkeet lisääntyivät entisestään, samoin huimaus. Onko mitään tehtävissä oireiden helpottamiseksi? Ne invalidisoivat minut täysin.

Kuulostaa siltä, että lääkityksen annos saattaa olla hieman liian suuri (pakkoliikkeet lisääntyneet). Ilmeisesti tavallisesta levodopasta on nyt siirrytty tähän yhdistelmälääkkeeseen, ja uuden lääkkeen pidemmästä vaikutusajasta ja hieman tehokkaammasta vaikutuksesta johtuen levodopan haittavaikutukset ovat väliaikaisesti lisääntyneet.

Monesti lääkkeenvaihdon alkuvaiheessa esiintyy ongelmia, mutta ne vähenevät uutta lääkettä säätämällä ja kun elimistö tottuu uuteen lääkkeeseen. Suosittelen keskustelemaan uuden lääkkeen annostuksesta hoitavan neurologisi kanssa.

Ystävällisin terveisin,
Valtteri Kaasinen

« Takaisin