Harhakuvat

Isäni (72 v)on sairastanut muutaman vuoden Parkinsonin tautia.

Hänellä on esiintynyt jo sairauden alusta asti vapinaa toisessa kädessä ja vapina on pikkuhiljaa lisääntynyt. Myös jäykkyys on lisääntynyt pikkuhiljaa.

Uutena oireena on tullut harhat jotka alkavat olla jo erittäin haitallista varsinkin äidilleni, joka asuu isän kanssa kahdestaan omakotitalossa. Harhoja on ollut lievempänä jo muutamia kuukausia, mutta ennen joulua tilanne paheni. niin, että lääkärikäynnin seurauksena selegiliini ja pramipeksoli jätettiin pois ja levodopa jätettiin.

Harhat vähenivät jonkin verran mutta varsinkin iltaisin ja öisin hänellä on nykyään kuvitelma että talossa on kaksi emäntää ja hän tenttaa äitiä, että kuka tuo toinen on? Myös joitakin muista ihmisiin liittyvistä harhoista hän mainitsee joskus.

Onko tällöin lääkityksen vaihtaminen tarpeellista. Lääkkeistä kaksi jätettiin pois, koska niiden sanottiin aiheuttavan harhoja, mutta levodopa jätettiin. Onko mielestänne syytä harkita levodopan vaihtamista toiseen, ehkä hänelle sopivampaan lääkkeeseen?

Isäsi lääkityksestä jätettiin pois selegiliini ja pramipeksoli, koska nämä lääkkeet saattavat aiheuttaa harhoja ja koska niiden vaikutus Parkinsonin taudin oireisiin on vähäisempi kuin levodopan. Myös levodopa voi aiheuttaa harhoja, mutta ilman sitä lääkettä isäsi ei ehkä pärjää koska se vähentää tehokkaasti Parkinsonin taudin oireita. Ilman levodopaa jäykkyys ja vapina saattaisivat olla sietämättömät.

Vaihtoehtoina tällaisessa tilanteessa on levodopan maltillinen vähentäminen, jos oireet antavat siihen mahdollisuuden. Toisena vaihtoehtona on harhoja vähentävän lääkkeen aloittaminen levodopan rinnalle. Usein Parkinson-potilailla käytetään tähän tarkoitukseen ketiapiinia, joka vähentää harhoja vaikuttamatta Parkinsonin taudin oireisiin. Koska isälläsi harhat painottuvat iltaan ja yöhön, suositan ketiapiinia 12.5 mg kerta-annoksena noin klo 19 ja tarvittaessa toinen 12.5 mg noin klo 22. Ketiapiini on hyvä ottaa illalla, koska lääke väsyttää. Asiasta tulisi keskustella vielä isääsi hoitavan lääkärin kanssa.

Ystävällisin terveisin,
Valtteri Kaasinen

« Takaisin