Hypomimia
Hypomimia
Mitä tarkoittaa, kun B-lausunnossani lukee: potilas on hypomiiminen? Eipä tiedä terveyskeskuslääkärikään.
Hypomimia tarkoittaa vähentynyttä kasvojen ilmeikkyyttä. Lause ”potilas on hypomiiminen” tarkoittaa, että potilaalla on kasvojen ilmeikkyys vähentynyt. Vähentynyt kasvojen ilmeikkyys on eräs Parkinsonin taudin liittännäisoireista ja se johtuu kasvojen lihaksiston jäykkyydestä ja hidasliikkeisyydestä.
Ystävällisin terveisin,
Valtteri Kaasinen
Valtteri Kaasinen,
Neurologian erikoislääkäri
Parkinsonin taudin tutkimukset
Parkinsonin taudin tutkimukset
Parkinsonin tauti on diagnosoitu maaliskuu/2009, oireet ovat toistaiseksi olleet melko lieviä. Minulla on sen jälkeen ollut hyvinkin paljon kysymyksiä liittyen kyseessä olevaan tautiin.
Ensimmäinen oire oli oikeassa kädessäni, joka alkoi jäykistyä, eikä kynä pysynyt enää kädessä ja käsiala muuttui huonoksi.
Sitten niskani on melko jäykkä, voiko sekin liittyä Parkinsonin tautiin? Lisäksi alaselkä ja molemmat jalat sekä etu- että takareidet ovat melko kireitä ja kovia. Kävellessä on ongelmia, kipu tuntuu. Toisaalta ristiselässäni 4/5 nikamavälissä on todettu spinaalistenoosi ja selkä on operoitu kuukausi sitten. Aluksi tuntui, että kivut jäivät leikkauspöydälle, mutta nyt on taas ilmaantunut molemmissa jaloissa kireyttä ja kipuja.
Kysynkin, että voiko millään tutkimuksella osoittaa, kummasta vaivasta kireydet/kivut johtuvat? Johtuuko kireys Parkinsonin taudista vai onko syy lannerangassa ja siellä olleessa stenoosissa?
Millä tavalla Parkinsonin taudin ja stenoosin oireet poikkeavat toisistaan?
Lannerangan selkäydinkanavan ahtauma (spinaalistenoosi) voi aiheuttaa oireita ahtauman alapuolelle (alaraajaoireesi), mutta ei juurikaan ylöspäin (niskaoireesi). Niskasi jäykkyys siis voi liittyä Parkinsonin tautiin, mutta myös muihin tavallisempiin syihin kuten niska-hartiaseudun lihastensioon (ns. jännitysniska).
Hermoratatutkimuksella (ENMG) voidaan tutkia alaraajoihin meneviä hermoja ja todeta spinaalistenoosin aiheuttamat muutokset (useamman hermojuuren vaurio molemmin puolin). Parkinsonin taudissa ei tällaisia muutoksia näy. ENMG-tutkimus ei kuitenkaan kerro johtuvatko kipusi spinaalistenoosin aiheuttamasta vauriosta vaikka sellainen tutkimuksessa näkyisikin.
Lanneselän spinaalistenoosin tyyppioire on katkokävely eli klaudikaatio. Jalat puutuvat, väsyvät ja kipeytyvät kävellessä ja seistessä ja kävely täytyy aina välillä lopettaa. Parkinsonin tautiin liittyy alkuvaiheessa lähinnä kävelyn hidastumista, ei katkokävelyä. Jos alaraajakipusi pahenevat kävellessä tai seisoessa ja vähenevät istuessa, ne todennäköisemmin liittyvät spinaalistenoosiin kuin Parkinsonin tautiin.
Ainakin kokeilumielessä voidaan kuitenkin ajatella Parkinsonin taudin lääkityksen lisäämistä hoitavan lääkärin valvonnassa. Jos oireisto vähenee, johtui se osaltaan Parkinsonin taudista ja voidaan sitten jatkaa vahvemmalla lääkityksellä.
Ystävällisin terveisin
Valtteri Kaasinen
Valtteri Kaasinen,
Neurologian erikoislääkäri
Miten Parkinsonin tautia tutkitaan
Miten Parkinsonin tautia tutkitaan?
Olen 67 vuotias mies. Haluaisin tietää miten lähdetään tutkimaan, jos epäilee oireiden perusteella olevan Parkinsonin tauti?
Ensin kannattaa hakeutua lääkärin vastaanotolle esimerkiksi omaan terveyskeskukseen tai mahdollisuuksien mukaan suoraan neurologille. Ensimmäisen tapaamisen yhteydessä keskustellaan mm. oireista, käytössä olevista lääkkeistä ja sukuhistoriasta. Tämän jälkeen seuraa neurologinen tutkimus, jolloin lääkäri tutkii kattavasti aivojen ja muun hermoston toimintaa niillä keinoilla joita vastaanotolla on käytettävissä. Tutkittaessa arvioidaan mm. jänneheijasteita, lihaksiston jäntevyyttä, kasvojen lihaksiston toimintaa, mahdollisia tuntopuutoksia, silmien toimintaa, ryhtiä, kävelyä jne. Tutkimuksen jälkeen sitten keskustellaan yhdessä jatkosuunnitelmasta, joka on aina yksilöllinen.
Periaatteessa Parkinsonin taudin diagnoosi on mahdollista tehdä jo ensimmäisellä vastaanotolla, mikäli todetaan tyypilliset oireet ja löydökset. Usein kuitenkin tutkimuksia täydennetään esimerkiksi verikokein ja aivojen kuvauksella. Aivot voidaan kuvata viipalekuvauksella (ns. TT-kuvaus), magneettikuvauksella ja/tai isotooppikuvauksella (ns. SPECT-kuvaus).
Ystävällisin terveisin,
Valtteri Kaasinen
Valtteri Kaasinen,
Neurologian erikoislääkäri
Parkinsonin diagnosointi ja tutkimustulokset
Parkinsonin diagnosointi ja tutkimustulokset
Minulla on juuri todettu Parkinsonin tauti, tuloksen sain 3.2.2010. Olen 57-vuotias toimistotyöntekijä. B-CIT tutkimuksen tulokseni oli: Oikea tyvitumake kerää radiolääkettä putamen-alueelle selkeästi huonommin kuin vasen, joka kuvautuu normaalina. Ncl caudatukset ovat sangen symmetriset. Spesifiset kertymät oikea/vasen: 5.4/6,0.
Mitä tarkoittaa tuo em. 5.4/6.0? Voiko diagnoosista päätellä taudin tasoa? Onko se lievä, keskiasteinen vai vaikea?
Toinen kysymykseni koskee tämän nettilinkin Ajankohtaista-palstan tutkimustulosta, josta sanotaan näin: ”Merkittävä edistysaskel Parkinsonin taudin hoidossa. Juuri julkaistu ADAGIO-tutkimus osoittaa että Parkinsonin taudin varhaisessa vaiheessa aloitettu rasagiliini hidastaa Parkinsonin taudin etenemistä. Uuden tuloksen odotetaan vaikuttavan lähitulevaisuudessa sairauden hoitokäytäntöihin sekä Suomessa että muualla maailmassa.”
Onko minulla mahdollisuus juuri sairastuneena saada tätä lääkettä jostain kautta? Minne minun pitäisi ottaa yhteyttä? Tietysti aion kysyä sitä omalta neurologiltani.
Odotan vastaustanne ja pyrin kaikin keinoin sopeutumaan ja hyvin hoitamaan uutta sairauttani. Vastauksesta etukäteen Kiittäen!
Sinulle on tehty aivojen isotooppitutkimus ns. SPECT-laitteella. Merkkiaineena oli käytössä beta-CIT, jonka sitoutuminen kuvastaa aivojen tyvitumakkeiden dopamiinitoimintaa. Mitä alhaisempi on sitoutuminen (suhdeluku), sitä matalampi on toimivien dopamiinisolujen määrä kyseisellä alueella. Lausunnossasi todetaan, että oikea putamen (= eräs tyvitumake) kerää merkkiainetta vähemmän kuin vasen putamen. Tämä on tyypillinen löydös jos oireita on erityisesti vasemmalla. Huom. alenema oikeassa tyvitumakkeessa on yhteydessä vastakkaisen puolen (vasemman) oireisiin. Radat menevät ristiin tällä tavalla. Lausunnossasi myös todetaan, että nucleus caudatuksissa (= eräs toinen tyvitumake) merkkiaine sitoutuminen on symmetristä. Myös tämä on tyypillistä Parkinsonin taudissa. Tavallisesti taudin alkuvaiheessa SPECT-tulos on poikkeava vain putamenien osalta, kuten sinulla.
Numeroista ei voi suoraan päätellä taudin tasoa, vaikkakin oireiden vaikeusaste on yhteydessä tämän merkkiaineen sitoutumiseen. Hyvin hankalaoireisessa taudissa merkkiainetta ei enää sitoudu juuri lainkaan tyvitumakkeisiin. Taudin vaikeusasteen määrittelee pikemminkin yksilölliset oireesi.
Lääkehoidosta sinun kannattaa keskustella oman neurologisi kanssa. Hän tuntee sinut ja tautisi parhaiten. Lääkitysvalintaan alkavassa taudissa vaikuttavat monet tekijät.
Ystävällisin terveisin,
Valtteri Kaasinen
Valtteri Kaasinen,
Neurologian erikoislääkäri
Näkyykö Parkinson CT-kuvassa
Näkyykö Parkinson CT-kuvassa?
Kun Parkinsonia diagnosoidaan, näkyykö tauti aina CT-kuvassa? Kysymyksen esittää kolmekymppinen mies, joka kävi yleislääkärillä tasapaino-ongelmien ja lepovapinan vuoksi.
CT-kuvasta eli TT-kuvasta eli tietokonetomografia-kuvasta ei Parkinsonin tautia voi diagnosoida. Siihen tarkoitukseen ei sovellu myöskään magneettikuvaus. Tietyntyyppinen isotooppikuvaus, aivojen Beta-CIT-SPECT tai PET-kuvaus, voi auttaa diagnoosissa, mutta diagnoosi ei edelleenkään perustu mihinkään kuvaukseen.
Diagnoosin voi tehdä neurologi, ja sen tekemiseen riittävät tyypilliset oireet ja löydökset.
Ystävällisin terveisin,
Valtteri Kaasinen
Valtteri Kaasinen,
Neurologian erikoislääkäri
PET-kuvaus
PET-kuvaus
Mikä on PET-kuvaus, ja mitä sillä saadaan selville Parkinsonin taudista? Pitäisikö se tehdä kaikille sairastuneille?
PET-kuvaus eli positroniemissiotomografia on ns. toiminnallinen elimistön kuvantamismenetelmä. Toiminnallinen tarkoittaa sitä, että kun esim. magneettikuvauksella voidaan tutkia pääasiassa vain elimistön rakennetta, voidaan PET-kuvauksella kuvata elimistön toimintaa. Käytännössä PET-kuvaus tarkoittaa sitä, että kuvattavan henkilön verenkiertoon ruiskutetaan pieni määrä merkkiainetta ja tavallisesti aivoja kuvataan noin tunnin verran. Kuvattava henkilö makaa kamerassa selällään. Näin saadaan kuvattua ikään kuin elokuva aivojen toiminnasta kuvauksen aikana. Kuvaustuloksesta voidaan sitten tehdä päätelmiä esimerkiksi aivojen dopamiinitoiminnasta.
Suomessa Valtakunnallinen PET-keskus sijaitsee Turussa. PET-menetelmää käytetään pääasiassa tieteelliseen tutkimukseen, mutta yhä enemmän myös sairauksien diagnostiikkaan. Neurologiassa PET on käyttökelpoinen menetelmä esimerkiksi muistihäiriöiden ja liikehäiriöiden (kuten Parkinsonin taudin) erotusdiagnostiikassa. PET-tutkimusta ei kuitenkaan ole tarpeellista tehdä Parkinsonin tautiin sairastuneelle. Parkinsonin taudin diagnoosi perustuu edelleen ensisijassa neurologin tekemään tutkimukseen vastaanotolla. Osalle potilaista Parkinsonin taudin diagnoosivaiheessa tehdään ns. SPECT-tutkimus (isotooppikuvaus), joka on Suomessa käytettävissä keskussairaalatasoisesti.
Ystävällisin terveisin,
Valtteri Kaasinen
Valtteri Kaasinen,
Neurologian erikoislääkäri
Sairaslomaa tutkimusten ajaksi
Sairaslomaa tutkimusten ajaksi
Hei! Olen käynyt nyt kaksi kertaa neurologin vastaanotolla, kun minulla epäillään Parkinsonin tautia. Minulle määrättiin nyt beta-cit -tutkimus. Kysyisin, voidaanko minulle kirjoittaa sairaslomaa noille tutkimuspäiville?
KELAn sairauspäivärahakriteerien mukaan päivärahan saaminen edellyttää sairautta ja siitä aiheutuvaa toimintakyvyn heikkenemistä. Jotta lääkäri voi kirjoittaa sairauslomatodistuksen, sinun tulisi olla kykenemätön tekemään tavallista työtäsi tai työtä, joka on siihen läheisesti verrattavaa.
Mikäli nämä kriteerit täyttyvät, voi tutkimuksen tilannut lääkäri kirjoittaa myös A-todistuksen tutkimuspäiville tai sitä pidemmälle ajalle. Monilla työpaikoilla on myös mahdollisuus olla terveydellisistä syistä poissa 1-3 työpäivää ilman lääkärintodistusta, ja työsopimuslain mukaisesti työntekijällä on joka tapauksessa oikeus tilapäiseen palkattomaan poissaoloon työstä, jos hänen läsnäolonsa on välttämätön hänen perhettään kohdanneen sairauden vuoksi.
Ystävällisin terveisin,
Valtteri Kaasinen
Valtteri Kaasinen,
Neurologian erikoislääkäri
Osteopaatilta Parkinson-tutkimuksiin
Osteopaatilta Parkinson-tutkimuksiin?
Tulin äsken osteopaatin vastaanotolta alaselän vaivan takia. Osteopaatti käsitteli selkääni ja lihaksiani. Lihaksia käsitellessään hän kehotti menemään noin kahden vuoden sisällä neurologille, hän lihaksien perusteella sanoi, että minulle olisi alkamassa Parkinsonin tauti. Voisiko hän olla oikeassa?
Olen keväällä 65 vuotta täyttävä naishenkilö. Kotioloissa läheiset eivät ole vielä huomanneet poikkeavuutta. Huolestuin kuitenkin. Toivon vastaustanne, kiitos siitä.
On vaikea sanoa, mihin osteopaattisi arvio perustui. Osteopaattien koulutukseen ei kuitenkaan kuulu Parkinsonin taudin diagnostiikka vaan se kuuluu neurologille. Sinulla ei ilmeisesti ole Parkinsonin taudin keskeisiä oireita kuten lepovapinaa, liikkeiden hitautta tai lihasten jäykkyyttä, minkä perusteella alkava Parkinsonin tauti on epätodennäköinen.
Ymmärrän, että tällainen osteopaatin toteamus aiheuttaa huolta ja siksi saattaa olla parasta oman mielenrauhasi vuoksi tutkituttaa asia neurologilla. Mikäli sitten todetaan, ettei Parkinsonin tautia ole, voisi osteopaattikin hyötyä palautteestasi.
Ystävällisin terveisin,
Valtteri Kaasinen
Valtteri Kaasinen,
Neurologian erikoislääkäri
Parkinsonin taudin periytyvyys
Parkinsonin taudin periytyvyys
Olen 64 vuotias, perusterve, ei vakituista lääkitystä. Äitini sairastui Parkinsonin tautiin vähän yli 50 vuotiaana ja kuoli n.20 vuotta myöhemmin. Voivatko minun ”oireeni” viitata tähän sairauteen: hikoilu (yöllä 2-3 tunnin välein herään ja kohta on koko ylävartalo hikinen, päivällä hikoilua on selvästi vähemmän, mutta ennakko-oireena on huono olo), silloin tällöin esineet putoilevat kädestäni enkä voi sille mitään, hajuaisti on todella huono?
Pelkään mahdollista Parkinsonia, sillä olen nähnyt taudin hirveyden niin läheltä. Hikoilusta olen maininnut lääkärintarkastuksissa (myös gynekologille) ja saan vastaukseksi ”vaihdevuodet”. Voi olla, mutta ihmettelen kun hikoilu ei yhtään hellitä.
Liiallinen hikoilu on Parkinsonin taudissa suhteellisen yleistä oletettavasti koska hienerityistä säätelevä ns. autonominen hermosto myös vaurioituu. Rasvoittuva iho hikoilun lisäksi on myös melko yleinen ongelma ja tämä saattaa aiheuttaa ihottumaa erityisesti kasvoille, päänahkaan ja rintakehään. Tämä ihottuma on tyypillisesti lievästi punoittavaa, kiiltävää ja rasvaista.
Hajuaistin heikkenemistä on myös kuvattu Parkinsonin taudissa ja joillakin potilailla se on ensioire, joka tulee ilmi vuosia ennen muita oireita.
Käsien kömpelyys voi liittyä Parkinsonin tautiin, mutta toki myös lukuisiin muihin syihin.
Liikahikoilu, hajuaistin heikkeneminen ja käsien kömpelyys eivät kuitenkaan edes yhdessä viittaa kovin voimakkaasti Parkinsonin tautiin. Kaksi ensimmäistä ovat Parkinsonin taudin mahdollisia liitännäisoireita, mutta paljon tärkeämpiä diagnoosin kannalta ovat muut oireet kuten lihasten jäykkyys, liikkeiden hitaus, lepovapina ja tasapainovaikeudet.
Suosittelen sinua vielä ottamaan nämä oireet esille seuraavalla lääkärikäynnilläsi. Lääkärisi voi tuolloin etsiä merkkejä mahdollisista muista neurologisista löydöksistä.
Ystävällisin terveisin,
Valtteri Kaasinen
Parkinsonin taudin iho-oireisiin liittyvää kirjallisuutta:
Fischer ym. Skin function and skin disorders in Parkinson’s disease. J Neural Transm 2001;108:205
Valtteri Kaasinen,
Neurologian erikoislääkäri
Parkinson ja perinnöllisyys
Parkinson ja perinnöllisyys
Täytän kesällä 50v., ja haluaisin tietää, onko Parkinsonin tauti perinnöllinen. Isäni kuoli viime kesänä 86 vuoden ikäisenä, ja hänellä oli Parkinsonin tauti sekä Alzheimerin tauti. Nyt pelkään, että itselläni on se. Minulle on tullut jäykkyyttä, niska- ja hartiajäykkyyttä sekä nivelien jonkinasteista jäykkyyttä. En tahdo jaksaa, ja kärsin myös masennuksesta, josta käyn juttelemassa, olen saanut lääkityksen ja olen työkyvyttömyyseläkkeellä. Minulla on poika 8v., ja haluan tietää, miten on hänen laitansa. Onko hänellä mahdollisuus saada tämä Parkinson? Minä liikun aktiivisesti ja koulutan koiraani ja yritän vielä käydä kokeissa koirani kanssa, mutta tuntuu, että paikat ovat ihan jäykät.
Parkinsonin taudin perinnöllisyyttä olen käsitellyt aiemmassa viestissä, jonka löydät tämän palstan arkistosta (Parkinsonin periytyminen, viesti: Parkinsonin taudin periytyvyys). Yksittäinen tautitapaus lähisuvussa ei siis paljoakaan lisää sairastumisriskiä, koska taudin syntymekanismi on monitekijäinen ja periytyvyys on vain yksi osatekijä.
Lihasten ja nivelten jäykkyyttä esiintyy monissa eri sairauksissa ja tiloissa. Esimerkiksi nivelrikko ja tietyt reumasairaudet voivat tällaisia niveloireita aiheuttaa. Omalääkärisi vastaanotolla voidaan selvitykset aloittaa. Parkinsonin tautikin on toki mahdollinen, mutta ei erityisen todennäköinen.
Ystävällisin terveisin,
Valtteri Kaasinen
Valtteri Kaasinen,
Neurologian erikoislääkäri
Parkinsonin periytyvyys
Parkinsonin periytyvyys
Hei! Onko Parkinsonin tauti ns. suvussa kulkeva, eli voiko taipumus periytyä? Itseäni huolestuttaa lihasten jäykkyys, Pahinta se on liikkeelle lähtiessä, kävely on ”töpöttelevää”. Tuntuu että kaikki lihakset ovat jäykkiä, selkä ”väsyy” pienestäkin kumarassaolosta. Jaloissa esiintyy lihassärkyä, jota mm. reumalääkäri on tutkinut. On otettu myös koepalat, mutta siinä tai hermoratatutkimuksessa ei ollut mitään poikkeavaa. Syytä näihin särkyihin ei siis löytynyt. Omin silmin havaittavaa vapinaa ei ole. Suvussani on siis ollut Parkinsonia.
Parkinsonin tauti ei tyypillisesti ole suoraan perinnöllinen, vaikka tunnetaan harvinaisia perinnöllisiä tautimuotoja. Taipumusta tautiin on kuitenkin suvuittain. Olen aiemmin käsitellyt Parkinsonin taudin periytyvyyttä tällä palstalla, ja löydät halutessasi ko. vastaukset arkistosta.
”Töpöttävää” kävelyä tosiaan esiintyy Parkinsonin taudissa, ja se on ilmentymä lihasjäykkyydestä ja hidasliikkeisyydestä. Usein erityisesti liikkeelle lähtiessä ja käännöksissä askellus saattaa muuttua lyhytaskeliseksi, näennäisen nopeaksikin, tikkaavaksi, ryhti etukumaraksi. Samantyyppistä kävelyä esiintyy myös muissa sairauksissa, ja pelkän kävelyn perusteella ei diagnoosia voi tehdä.
Jos neurologi ei ole vielä sinua tutkinut, voisi se olla ainakin poissulkumielessä tarpeen. Sinulla joka tapauksessa on lihasjäykkyyttä ja siinä määrin elämää hankaloittavia oireita, että syyn selvittäminen olisi tarpeen. Neurologi voi sitten arvioida myös mahdollisia muita neurologisia oireita ja kartoittaa Parkinsonin taudinkin mahdollisuutta kanssasi vastaanotolla.
Ystävällisin terveisin,
Valtteri Kaasinen
Valtteri Kaasinen,
Neurologian erikoislääkäri
Sukurasite ja muistiongelmat
Sukurasite ja muistiongelmat
Hei! Olen 39-vuotias nainen, ja minua askarruttaa Parkinsonin perinnöllisyys. Olen osatyökyvyttömyyseläkkeellä selkävaivojen vuoksi. Muita terveydellisiä vaivoja on kilpirauhasen vajaatoiminta (olen tyroksiini-lääkityksellä), verenpainetta (johon on lääkitys), vatsahappolääkitys + sappikivet (jotka leikataan ehkä pian) ja olen ylipainoinen (olen menossa lihavuusleikkaukseen jossain vaiheessa, ja olen jo pudottanut painoa vuoden sisällä n. 20 kg ja paino nyt n. 130 kg ja pituus 170 cm).
Äitini äidillä oli Parkinson, ja hänen kahdella veljellään myös. He kaikki kuolivat aivoinfarktien aiheuttamiin komplikaatioihin 70 ikävuoden jälkeen sairastettuaan Parkinsonia (diagnosoituna) n. 10 vuotta. Lääkärit kertoivat, että aivoinfarktit syntyivät heille helpommin kuin sellaisille, joilla ei ollut Parkinsonia. Äitini kaksi veljeä ovat kuolleet nuorena: toinen 52-vuotiaana veritulppaan ja toinen 46-vuotiaana aivoverenvuotoon. Äidilläni on sepelvaltimotauti, kuin myös isälläni, joka on myös ohitusleikattu 54-vuotiaana.
Nyt isäni on lisäksi sairastunut Parkinsoniin (todettu 2010 tammikuussa) ja hän on 69-vuotias. Isäni sairautta on ollut vaikea saada lääkityksellä tasapainoon, ja sen myötä hänen olotilansa vaihtelee paljon päivittäin. Äidinäidilläni oli myös hyvin vaikeaa saada lääkitys Parkinsonissa kohdalleen, ja hän kärsi pahoista harhanäyistä pitkään. Tiedän siis Parkinsonin oireet aika hyvin, kun olen niitä nähnyt lähes 20 vuotta sukulaisillani.
Itselläni on ollut masennusta vaihtelevasti muutaman vuoden ajan, ja olen ollut lääkitykselläkin pari vuotta sitten. Viime aikoina (noin vuoden ajan) olen huomannut, että muistini on alkanut pätkiä, ja minulla on välillä vaikeata saada oikeita sanoja ulos suustani. Noin vuosi sitten kärsin epämääräisistä huimausoireista, joille ei löytynyt kunnon syytä pään magneettikuvauksistakaan tai muissa tutkimuksissa (ei ollut hyvänlaatuista huimausoireistoa fysioterapeutin mukaan).
Tällä hetkellä huimausta ei ole kuin hyvin harvoin, eli noin kerran kuussa, kun aiemmin oireita oli lähes päivittäin. Muistin huononeminen huolestuttaa minua aika paljon, koska muistini on ollut aika hyvä ennen. Lisäksi olen huomannut sen, että lukemisen ymmärtäminen on huonontunut. Pitää siis lukea asiat monesti, että ymmärrän jonkun asian ja hyvin usein luen sanoja väärin, eli sanat muuttuvat muiksi kuin ne oikeasti ovat. Olen aina lukenut paljon ja luen edelleenkin useita kirjoja kuukaudessa, mutta paljon hitaammin kuin ennen, ja joudun välillä lukemaan sivuja uudestaan ja uudestaan, että asiat jäisivät mieleen. Olen myös huomannut, että joitain tapahtumia elämässäni on unohtunut, vaikka olen yleensä ollut se, jolta aina kysytään, milloin se ja se asia tapahtui. Jokapäiväinen elämäkin on välillä hankalaa, kun en muista, minne olen jonkun tavaran laittanut, vaikka 43-neliöisessä asunnossa ei ole monta paikkaa, minne tavarat hukkuisivat. Tuntuu kun pitäisi joka asiasta tehdä muistilappu, ja siitä tulee mieleen mummuni, jolla oli muistilappuja joka paikassa, ennen kuin joutui laitoshoitoon.
Olen myös aina ollut käsityöihminen, kuten myös vanhempani ja myös muut sukulaiseni, ja olen huomannut jonkinlaista kömpelyyttä myös sillä saralla. Juuri viime viikolla huomasin, kun kansalaisopiston savityökurssi alkoi, että en muistanut kaikkia perusasioita niin kuin ennen, vaikka olen harrastanut savitöitä jo 15 vuotta. Enkä muistanut tiettyjä savien ominaisuuksia, jotka olen muistanut jo vuosia tilausnumeroineen, kun piti tehdä tilaukset, mitä savilaatuja haluan käyttää tänä talvena.
Minua siis oikeasti pelottaa, että sairastuisin Parkinsoniin tai johonkin muuhun aivoperäiseen sairauteen. ”Sukurasitetta” on nyt niin äitini kuin isäni puolelta. Mietinkin siis, kannattaisiko minun hakeutua tarkempiin tutkimuksiin, vai onko tämä ihan normaalia vanhenemiseen liittyvää muistin huononemista?
Kiitos!
Sinulla on huomattavaa sukuriskiä sekä Parkinsonin tautiin että sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksiin. Vaikka usealla sukulaisellasi on todettu Parkinsonin tauti, sinulla ei ole selviä Parkinson-oireita. Muistin heikkeneminen ei ole tyypillinen Parkinsonin taudin ensioire.
Tavattoman hyvä asia on, että sinulle on noin vuosi sitten tehty aivojen magneettikuvaus, eikä siinä ilmeisesti näkynyt merkkejä aivoverenkiertohäiriöistä tai aivojen muistialueiden (hippokampus/ohimolohkon sisäosa) rappeumasta.
Muistia voivat heikentää useat tekijät, ja aivojen rappeumasairaudet ovat onneksi vain yksi mahdollinen syy muistivaikeuksissa. Eräs keskeinen muistiongelmien syy tuli esille viestissäsi, nimittäin masennus. Totesit, että sinulla on ollut masentuneisuutta vaihtelevasti muutaman vuoden ajan. Masentuneisuus on keskeinen asia, joka kysytään aina neurologin vastaanotolla henkilöltä, joka on sinne hakeutunut muistiongelmien vuoksi. Depressio erityisesti pitkäkestoisena ja vaikea-asteisena aiheuttaa lähes aina merkittäviä muistiongelmia. Vaikka muistiongelmat ovat hankalia, ne ovat siinä mielessä hyvänlaatuisia, että muistihäiriö ei ole osoitus aivojen etenevästä rappeumasta, vaan se on depression liitännäinen, ja tehokkaalla depression hoidolla myös muistihäiriö helpottuu.
Tästä todennäköisestä yhteydestä huolimatta suositan, että hakeutuisit oman lääkärisi vastaanotolle näiden selvästi haittaavien muistiongelmien vuoksi. Syytä on joka tapauksessa sulkea pois aineenvaihdunnalliset syyt muistiongelmien taustalla ns. muistiverikokeilla. Samalla voitaisiin vielä arvioida masentuneisuuden hoidon riittävyyttä sekä halutessasi sopia seurantakäynneistä.
Ystävällisin terveisin,
Valtteri Kaasinen
Valtteri Kaasinen,
Neurologian erikoislääkäri
Periytynyt Parkinson
Periytynyt Parkinson?
Kävin tänään lääkärillä, ja pelkään nyt sairastavani Parkinsonin tautia. Minulla on lihaskipuja ja aamujäykkyyttä, levottomat jalat -oireyhtymä, kipua jaloissa ja masennusta. Äidilläni oli samat oireet, kun hän 60-vuotiaana sairastui Parkinsonin tautiin, jota hän on kohta sairastanut 20 vuotta. Onko Parkinsonin tauti periytyvää? Olenko turhaan huolissani oireista?
Parkinsonin tauti on onneksi harvoin kovin perinnöllistä. Perinnöllisyysasioita on aiemmin käsitelty tällä palstalla, löydät vastauksen arkistosta.
Oireesi ovat ns. epäspesifit, eli ne voivat liittyä lukuisiin eri sairauksiin ja tiloihin. Olisin selvästi huolestuneempi, jos sinulla olisi esimerkiksi toisen käden ajoittaista lepovapinaa, joka on tyypillinen Parkinsonin taudin ensioire.
Viestistäsi ei ilmennyt, mitä lääkärisi oli ajatellut oireistasi. Mikäli hän piti Parkinsonin tautia mahdollisena, hän laati lähetteen neurologille. Neurologille voit hakeutua myös itse yksityisesti, mikäli olet oireistasi kovin huolestunut, ja kaipaat varmuutta asialle.
Ystävällisin terveisin,
Valtteri Kaasinen
Valtteri Kaasinen,
Neurologian erikoislääkäri
Pitkälle edennyt Parkinsonin tauti
Pitkälle edennyt Parkinsonin tauti
Äidilläni on juuri todettu Parkinsonin tauti. Liian myöhäänkö? Noin kolme vuotta sitten alkoi virtsatientulehduksilla ja päätyi siihen, että äiti on katetroinut itseään jo 2 vuotta. Nyt homma on siinä pisteessä, että kädet vapisevat niin paljon, jotta laitettiin pissapussi. Äiti on 71-vuotias ja hänelle on todettu osteoporoosi.
Pyörtyilee jatkuvasti ja on tajunnan menetyksiä. Jalat eivät toimi ja ulostaminen on vaikeaa. Hän on ollut nyt sairaalassa 3 viikkoa, täysin petipotilaana. Nouseeko hän enää koskaan jaloilleen? Parkinsonin lääkitys on kuulemma aloitettu. Ota nyt selvää kun kukaan ei kerro missä mennään? Ihanaa, että on tällainen mahdollisuus kysyä tässä tiedottomuudessa teiltä!! Onko siis mitään tehtävissä?
Mainitset, että äitisi jalat eivät toimi kunnolla ja hänelle on nyt sairaalassa aloitettu lääkitys Parkinsonin tautiin. Todennäköisesti kyseessä on levodopa ja merkittävää helpottumista hänen oireissaan on odotettavissa, mikäli jalkojen toimimattomuus (jäykkyys) liittyy Parkinsonin tautiin. Levodopahoidon alkuaikoina koettiin suoranaisia ihmeparanemisia, kun jo vuosia petipotilaana olleet henkilöt lääkkeen johdosta saivat kävelykykynsä takaisin.
Virtsatietulehdukset eivät ole tavallisesti Parkinsonin taudin ensioire. Vaikuttaakin siltä, että äidilläsi ehkä on useampi samanaikainen ongelma. Gynekologin/urologin konsultaatio on tarpeellinen, mikäli sellaista ei ole jo aiemmin järjestetty.
Ummetus on yleinen oire Parkinson-potilailla, mutta yleistä se on toki muutenkin. Äitisi pyörtyily voi muiden asioiden ohella liittyä ns. asentohypotensioon, eli asennosta riippuvaiseen verenpaineen laskuun, joka on Parkinsonin taudin yleinen liitännäisoire.
Koska äitisi yleisvointi on huono ja hänellä on näitä erilaisia ongelmia, paras paikka tilanteen kartoittamiseen onkin sairaalan vuodeosastolla. Sieltä käsin voidaan eri erikoisaloja konsultoida ja kuntouttaa hänet lääkehoidon rinnalla taas liikkuvaksi.
Ystävällisin terveisin,
Valtteri Kaasinen
Valtteri Kaasinen,
Neurologian erikoislääkäri
Mitä tapahtuu neurologin vastaanotolla
Mitä tapahtuu neurologin vastaanotolla?
Minulla on ollut liikkeiden hitaus, etupäässä aamupäivinä, jalan ja osittainen käsien vapina aamusta, sekä aloitekyvyn puuttuminen.
Nykyään joudun hakemaan ihmisten nimiä, kun ne eivät tule heti mieleen. Kipulääkärini kiinnitti asiaan huomiota 5 minuutin käynnillä. Hän aikoi lähettää neurologin vastaanotolle. Millainen tutkimus on?
Kivunhoidon lääkärisi on ilmeisesti epäillyt Parkinsonin tautia ja ohjannut sinut tarkempaan arvioon neurologian yksikköön. Tulevalla käynnillä neurologi keskustelee kanssasi oireistasi, niiden kestosta ja luonteesta sekä haitasta toimintakyvylle ja elämänlaadulle. Hän kartoittaa muut sairautesi, sukuhistoriasi ja lääkityksesi sekä mahdolliset aiemmat neurologiset tutkimukset kuten pään kuvaukset.
Tavallisesti neurologinen tutkimus vastaanotolla tehdään siten, että potilas riisuutuu alusvaatteisilleen, jotta lääkäri näkee lihaksiston ja ihon ja voisi testata mm. tuntoaistia. Neurologi tutkii aluksi ns. aivohermot eli pään alueen hermoston toimintaa mukaan lukien silmien liikkeet, pupillit, kasvojen lihaksiston, kielen ja nielun sekä kasvojen tunnon. Tämän jälkeen neurologi tutkii jänneheijasteet (refleksit) polvista, nilkoista ja yläraajoista sekä arvioi ns. Babinskin heijasteen jalkapohjasta. Lihaksiston mahdollista jäykkyyttä arvioidaan passiivisesti ja aktiivisesti raajoja taivuttamalla. Vapinaan kiinnitetään huomiota ja se luokitellaan. Tutkimuksessa testataan myös mm. yläraajojen hienomotoriikkaa, sormien kohdistamista sokkona, kävelyä, tasapainoa ja koordinaatiota. Kattavaan neurologiseen tutkimukseen kuuluu runsaasti erilaisia testejä, mutta tutkimuksen luonne hieman vaihtelee riippuen kysymyksenasettelusta, potilaasta ja tutkimuksen suorittajasta.
Tehdyn tutkimuksen ja haastattelun perusteella neurologi voi jo sanoa, onko Parkinson-epäily aiheellinen vai ei. Tarvittaessa hän ohjelmoi verinäytteitä ja/tai kuvantamistutkimuksia.
Ystävällisin terveisin,
Valtteri Kaasinen
Valtteri Kaasinen,
Neurologian erikoislääkäri
Lääkehoidon yhtäkkinen lopettaminen
Lääkehoidon yhtäkkinen lopettaminen
Isälläni 88-v. todettiin 3/09 Parkinsonintauti, jota hänen omasta mielestään hänellä ei ole. Hän sai lääkitykseen levodopaa 3 tabl./pv. Hän päätti, että koska vasemman käden vapina ei ole tänä aikana helpottanut, niin hän ei enää näitä myrkkyjä syö ja lopetti siltä istumalta. Meidän läheisten arvion mukaan tabletit ovat auttaneet muihin tyypillisiin oireisiin, jota isäni mukaan hänellä ei ole koskaan ollutkaan.
Miten vaikuttaa lääkehoidon yhtäkkinen lopettaminen? Miten saisin hänet, pohjalaisen jääräpään, aloittamaan uudestaan lääkehoidon? Kiitos vastauksestanne!
Parkinsonin taudin lääkitysten äkillisen lopettamisen yhteydessä on raportoitu oireita, jotka muistuttavat ns. malignia neuroleptioireyhtymää. Oireita ovat mm. lihasjäykkyys, ruumiinlämmön kohoaminen ja psyykkiset muutokset. Tällainen reaktio lääkkeiden lopettamiselle on kuitenkin harvinainen. Isälläsi oli käytössä levodopa 3 tbl/vrk. Jos käytössä oli tavallisin levodopan tablettivahvuus, levodopan vuorokausiannos oli 300 mg, mikä on suhteellisen pieni eikä lääkityksen lopettaminen todennäköisesti aiheuta harmia. Aina tulisi kuitenkin ennen lääkitysmuutoksia keskustella hoitavan lääkärin kanssa lääkkeen lisäämisestä, vähentämisestä ja lopettamisesta.
Suostuisikohan isäsi vastaanottokäyntiin? Vastaanotolla voitaisiin sitten keskustella lääkitysten mahdollisista hyödyistä ja haitoista. Muitakin vaihtoehtoja lääkitykseen on, jos isäsi kaipaa helpotusta oireisiin.
Ystävällisin terveisin,
Valtteri Kaasinen
Valtteri Kaasinen,
Neurologian erikoislääkäri
Onko lääkitykseni kohdallaan
Onko lääkitykseni kohdallaan?
Hei. Minulla on diagnosoitu Parkinson -08, aggressiivisesti etenevä. Lääkitys 4x entakaponin, levodopan ja karbidopan yhdistelmälääke 100 mg, 1x selegiliini 10 mg, ropiniroli 1x 2 mg ja 4 mg, levodopan ja karbidopan yhdistelmälääke 100/25 mg 3×1/2 ja 1×1.
Nyt kumminkin tuntuu, että pakkoliikkeet, venytykset ja kaulan oikoilut ovat säännöllisiä, sekä kasvojen venyttely. Lisäksi, kun otan lääkkeet kuuden tunnin välein, tulee tuntia ennen sisäinen vapina kehoon. Nyt kysynkin, otanko jotain lääkettä liian vähän, vai pitäisikö jotain lisätä? Neurologit ovat laskeneet Lapin keskussairaalassa 2:een ja ajat ovat n. 2 v. jonotusta. Olen 52-vuotias.
Sinulla on siis toisaalta pakkoliikkeitä ja toisaalta ongelmana on lääkeannoksen vaikutuksen lyhyys. Levodopan kokonaispäiväannos on 650 mg ja annoksen nostaminen todennäköisesti lisäisi pakkoliikkeitä. Vaihtoehtoja lääkityksen optimoimiseksi on useita. Yksi vaihtoehto on levodopan annostuksen tihentäminen samanaikaisesti yksittäistä annosta vähentäen. Annostuskerrat voitaisiin esimerkiksi nostaa viiteen tai kuuteen ja tiputtaa levodopan kerta-annosta.
Toisena vaihtoehtona on nostaa ropinirolia ja isomman annoksen suojassa sitten varovasti vähentää levodopaa pakkoliikkeiden vähentämiseksi. Nykyinen päiväannoksesi ropinirolia on 6 mg ja lääkkeen maksimiannos on 24 mg.
Kolmantena vaihtoehtona on vaihtaa levodopa-valmiste kokonaisuudessaan entakaponia sisältävään lääkkeeseen. Nykyisellään 400 mg sisältää entakaponia ja 250 mg ei sitä sisällä. Entakaponia sisältävä levodopa mahdollisesti vähentäisi tilanvaihtelujasi. Muitakin vaihtoehtoja on kuten em. vaihtoehtojen yhdistelmät.
Suosittelen ottamaan yhteyttä hoitavaan neurologiisi. Puhelinajan luulisi järjestyvän lyhyelläkin jonotusajalla.
Ystävällisin terveisin,
Valtteri Kaasinen
Valtteri Kaasinen,
Neurologian erikoislääkäri
Parkinsonin hoidosta
Parkinsonin hoidosta
74-vuotias isäni on sairastanut 90-luvulta Parkinsonin tautia. Hän sai 9/09 elämänsä ensimmäisen pikkuaivoinfarktin (MRI:ssä ko. todettiin vasta 11.1.2010) ja oireet ”diagnosoitiin” terveyskeskuksessa Parkinsonin piikkiin syksyllä. Pitkään (kuukausia) sairastettu virtsatieinfektiokin todettiin vasta 31.12.2009.
Pääsi 2.1.2010 keskussairaalaan kouristelun, sekavuuden yms. ”Parkinson-oireiden” pahenemisen takia.
Parkinson-lääkitystä tehostettiin levodopa-karbidopalääkityksestä entakaponin, levodopan ja karbidopan yhdistelmälääkitykseen 5.1.2010 ja annosta nostettiin 8.1.2010. Joutui syömään 2 ab-kuuria VTI:oon, koska ensimmäinen ab ei ”purrut ko. bakteeriin”.
12.1.2010 isäni siirrettiin terveyskeskukseen lääkityksen seurantaan ja antibiootti virtsatieinfektioon päättyi 16.1.2010.
Isäni oli 1/2010 saakka kävelevä (9/09 alkaen rollaattori tukena), pystyi itse syömään ja siirtymään sänkyyn, wc:hen, jne. Nyt makaa terveyskeskuksen vuodeosastolla jäykkänä, selällään, makuuhaavoilla, sekavana (ajoittain), ei paljoa puhu muuta kuin omaisille, ”irvistelee” pakkoliikkein, katsekontaktiakin vaikea saada, ortostatismi kaikkein pahin (se alkanut 1/2010), jne…
Mielestäni isäni on nyt ”ylilääkitty” Parkinson-tautinsa suhteen.
Mitä tehdä? Keskussairaalan neurologi ei ota kantaa asiaan (olen itse yrittänyt saada yhteyttä), ja tk:n lääkärit ovat omien sanojensa mukaan ”voimattomia” ja ”eivät ymmärrä neurologiasta ja lääkityksistä”.
Aika kuluu ja isäni tila on heikko.
Isäsi saattaa olla ylilääkitty tai alilääkitty. Parkinson-lääkitys saattaa olla optimaalinenkin, ja siitä huolimatta yleistila on romahtanut sairastetun pikkuaivoinfarktin ja pitkittyneen infektion vuoksi. Viestistäsi ei selviä nykyinen lääkitys annoksineen, joten lääkehoitoon on vaikea ottaa kantaa. Muutenkin se olisi hankalaa häntä näkemättä huomioiden yleistila ja muut hänen kuntoonsa vaikuttavat asiat.
Peruslinjana kuitenkin on, että jos Parkinson-potilas pääosin makaa jäykkänä selällään vuoteessa liikkumattomana, on hän pikemminkin alilääkitty kuin ylilääkitty. Koska isäsi on ilmeisesti siirretty terveyskeskuksen vuodeosastolle neurologian osastolta aloitetun lääkityksen seurantaan, voisi terveyskeskuksen lääkäri olla nyt yhteydessä neurologiin. Isäsi tila kun ei ole korjaantunut tehdyistä lääkitysmuutoksista huolimatta.
Ystävällisin terveisin,
Valtteri Kaasinen
Valtteri Kaasinen,
Neurologian erikoislääkäri
Hoitotasapainon löytäminen
Hoitotasapainon löytäminen
Sain Parkinson-diagnoosin v. 2004. Olen nyt 62-vuotias. Lääkityksenä on ollut pelkästään levodopa-benseratsidihoito 100/25, aluksi 4 x 1 /pv. Vaste on ollut sillä aika hyvä, kunnes jäykkyyden ja hitauden huomattavasti lisäännyttyä alkuvuodesta 2010 lisättiin lääkitystä 100/25 6 x 1,1/4/pv. Entakaponin, levodopan ja karbidopan yhdistelmälääkistystä kokeiltiin, mutta se ei aiheuttamiensa vatsavaivojen takia sopinut minulle.
Lisäksi minulla on oikean lonkan nivelrikko, joka ajoittain haittaa liikkumista voimakkaan lihasjänteyden lisäksi. Verenpaineessa on huomattavia heittelyitä. Tiedustelen, onko hyvän hoitotasapainon löytyminen tässä tautimuodossa enää mahdollista? Vapinaa minulla ei ole.
Hyvä hoitotasapaino on todennäköisesti saavutettavissa. Lääkityksenä sinulla on vain levodopa ja vielä varsin kohtuullisella annoksella. Mahdollisten tilanvaihtelujen vähentämiseksi voidaan levodopan rinnalle jatkossa aloittaa MAO-B:n estäjä tai dopamiiniagonisti tai molemmat. Lisäksi pienilläkin levodopa-annostuksen muutoksilla voi olla suurta vaikutusta elämänlaatuun ja toimintakykyyn.
Lääkkeessäsi on kahta lääkeainetta: levodopaa ja benseratsidia. Kokeilemassasi lääkkeessä on kolmea lääkeainetta: levodopaa, karbidopaa ja entakaponia. Benseratsidin, karbidopan ja entakaponin tarkoituksena on tehostaa levodopan vaikutusta. Koska viimeksi mainittu lääke ei sinulle sopinut, voidaan jatkossa tarvittaessa kokeilla pelkkää entakaponia nykyisen lääkityksesi kanssa yhdessä otettuna.
Ystävällisin terveisin,
Valtteri Kaasinen
Valtteri Kaasinen,
Neurologian erikoislääkäri
Parkinson-potilaan saattohoito
Parkinson-potilaan saattohoito
Potilas on 82-vuotias, ja hänellä on ollut Parkinsonin tauti yli 20 vuotta. Nyt hän on sairaalassa kuivumisen vuoksi hoidossa, Saanut TIA-kohtauksia muutaman, ja hänellä on todettu myös vaskulaarinen dementia ja joku muukin dementia. Mitä lievitystä suosittelet käytettäväksi Parkinson-potilasta saattohoidettaessa harhaisuutta, pelkotiloja ja pakkoliikkeitä jne. ajatellen?
Kauanko terminaali-/saattohoito saattavat kestää? Kiloja hänellä on enää arviolta 30 – hän on pelkkää luuta ja nahkaa, syö välillä jotenkuten soseutettua ruokaa – Välillä vähän, välillä ei ollenkaan ja välillä yllättäen hyvinkin. Lääkkeet menevät huonosti, välillä hyvin.
Saattohoitotilanteessa ensiarvoisen tärkeää on mahdollisten kipujen ja ahdistuneisuuden hoitaminen. Tavoitteena on mahdollisimman hyvä elämänlaatu sekä saattohoidettavalle potilaalle että omaisille. Tämä tavoite menee muiden edelle. Saattohoitopotilaiden sekavuuden ja harhojen hoidoksi käytetään ns. neuroleptejä. Parkinson-potilaalle näistä sopii esimerkiksi ketiapiini. Annostuksessa tulee huomioida potilaan paino. Käytössä saattaa olla myös ahdistuneisuutta vähentävä rauhoittava lääkitys.
Jos Parkinson-lääkitys on välttämätön ja esiintyy pakkoliikkeitä, lääkevaikutusta pitäisi saada tasaisemmaksi annostuskertoja lisäämällä ja mahdollisesti yksittäistä annosta vähentämällä. Mikäli Parkinson-oireet ovat suhteellisen lievät ja saattohoidettava potilas ei niistä kärsi, voidaan Parkinson-lääkityksiä myös oleellisesti vähentää tai ne voidaan purkaa. Jos lääkkeitä ei pysty nielemään ja ne pitää antaa, voidaan laittaa nenä-mahaletku, jonka kautta lääkkeet annostellaan.
Ystävällisin terveisin,
Valtteri Kaasinen
Valtteri Kaasinen,
Neurologian erikoislääkäri