Parkinsonin taudin periytyvyys

Olen 64 vuotias, perusterve, ei vakituista lääkitystä. Äitini sairastui Parkinsonin tautiin vähän yli 50 vuotiaana ja kuoli n.20 vuotta myöhemmin. Voivatko minun ”oireeni” viitata tähän sairauteen: hikoilu (yöllä 2-3 tunnin välein herään ja kohta on koko ylävartalo hikinen, päivällä hikoilua on selvästi vähemmän, mutta ennakko-oireena on huono olo), silloin tällöin esineet putoilevat kädestäni enkä voi sille mitään, hajuaisti on todella huono?

Pelkään mahdollista Parkinsonia, sillä olen nähnyt taudin hirveyden niin läheltä. Hikoilusta olen maininnut lääkärintarkastuksissa (myös gynekologille) ja saan vastaukseksi ”vaihdevuodet”. Voi olla, mutta ihmettelen kun hikoilu ei yhtään hellitä.

Liiallinen hikoilu on Parkinsonin taudissa suhteellisen yleistä oletettavasti koska hienerityistä säätelevä ns. autonominen hermosto myös vaurioituu. Rasvoittuva iho hikoilun lisäksi on myös melko yleinen ongelma ja tämä saattaa aiheuttaa ihottumaa erityisesti kasvoille, päänahkaan ja rintakehään. Tämä ihottuma on tyypillisesti lievästi punoittavaa, kiiltävää ja rasvaista.

Hajuaistin heikkenemistä on myös kuvattu Parkinsonin taudissa ja joillakin potilailla se on ensioire, joka tulee ilmi vuosia ennen muita oireita.
Käsien kömpelyys voi liittyä Parkinsonin tautiin, mutta toki myös lukuisiin muihin syihin.

Liikahikoilu, hajuaistin heikkeneminen ja käsien kömpelyys eivät kuitenkaan edes yhdessä viittaa kovin voimakkaasti Parkinsonin tautiin. Kaksi ensimmäistä ovat Parkinsonin taudin mahdollisia liitännäisoireita, mutta paljon tärkeämpiä diagnoosin kannalta ovat muut oireet kuten lihasten jäykkyys, liikkeiden hitaus, lepovapina ja tasapainovaikeudet.

Suosittelen sinua vielä ottamaan nämä oireet esille seuraavalla lääkärikäynnilläsi. Lääkärisi voi tuolloin etsiä merkkejä mahdollisista muista neurologisista löydöksistä.

Ystävällisin terveisin,
Valtteri Kaasinen

Parkinsonin taudin iho-oireisiin liittyvää kirjallisuutta:
Fischer ym. Skin function and skin disorders in Parkinson’s disease. J Neural Transm 2001;108:205

« Takaisin 

Parkinson ja perinnöllisyys

Täytän kesällä 50v., ja haluaisin tietää, onko Parkinsonin tauti perinnöllinen. Isäni kuoli viime kesänä 86 vuoden ikäisenä, ja hänellä oli Parkinsonin tauti sekä Alzheimerin tauti. Nyt pelkään, että itselläni on se. Minulle on tullut jäykkyyttä, niska- ja hartiajäykkyyttä sekä nivelien jonkinasteista jäykkyyttä. En tahdo jaksaa, ja kärsin myös masennuksesta, josta käyn juttelemassa, olen saanut lääkityksen ja olen työkyvyttömyyseläkkeellä. Minulla on poika 8v., ja haluan tietää, miten on hänen laitansa. Onko hänellä mahdollisuus saada tämä Parkinson? Minä liikun aktiivisesti ja koulutan koiraani ja yritän vielä käydä kokeissa koirani kanssa, mutta tuntuu, että paikat ovat ihan jäykät.

Parkinsonin taudin perinnöllisyyttä olen käsitellyt aiemmassa viestissä, jonka löydät tämän palstan arkistosta (Parkinsonin periytyminen, viesti: Parkinsonin taudin periytyvyys). Yksittäinen tautitapaus lähisuvussa ei siis paljoakaan lisää sairastumisriskiä, koska taudin syntymekanismi on monitekijäinen ja periytyvyys on vain yksi osatekijä.

Lihasten ja nivelten jäykkyyttä esiintyy monissa eri sairauksissa ja tiloissa. Esimerkiksi nivelrikko ja tietyt reumasairaudet voivat tällaisia niveloireita aiheuttaa. Omalääkärisi vastaanotolla voidaan selvitykset aloittaa. Parkinsonin tautikin on toki mahdollinen, mutta ei erityisen todennäköinen.

Ystävällisin terveisin,
Valtteri Kaasinen

« Takaisin 

Parkinsonin periytyvyys

Hei! Onko Parkinsonin tauti ns. suvussa kulkeva, eli voiko taipumus periytyä? Itseäni huolestuttaa lihasten jäykkyys, Pahinta se on liikkeelle lähtiessä, kävely on ”töpöttelevää”. Tuntuu että kaikki lihakset ovat jäykkiä, selkä ”väsyy” pienestäkin kumarassaolosta. Jaloissa esiintyy lihassärkyä, jota mm. reumalääkäri on tutkinut. On otettu myös koepalat, mutta siinä tai hermoratatutkimuksessa ei ollut mitään poikkeavaa. Syytä näihin särkyihin ei siis löytynyt. Omin silmin havaittavaa vapinaa ei ole. Suvussani on siis ollut Parkinsonia.

Parkinsonin tauti ei tyypillisesti ole suoraan perinnöllinen, vaikka tunnetaan harvinaisia perinnöllisiä tautimuotoja.  Taipumusta tautiin on kuitenkin suvuittain.  Olen aiemmin käsitellyt Parkinsonin taudin periytyvyyttä tällä palstalla, ja löydät halutessasi ko. vastaukset arkistosta.

”Töpöttävää” kävelyä tosiaan esiintyy Parkinsonin taudissa, ja se on ilmentymä lihasjäykkyydestä ja hidasliikkeisyydestä. Usein erityisesti liikkeelle lähtiessä ja käännöksissä askellus saattaa muuttua lyhytaskeliseksi, näennäisen nopeaksikin, tikkaavaksi, ryhti etukumaraksi. Samantyyppistä kävelyä esiintyy myös muissa sairauksissa, ja pelkän kävelyn perusteella ei diagnoosia voi tehdä.

Jos neurologi ei ole vielä sinua tutkinut, voisi se olla ainakin poissulkumielessä tarpeen. Sinulla joka tapauksessa on lihasjäykkyyttä ja siinä määrin elämää hankaloittavia oireita, että syyn selvittäminen olisi tarpeen. Neurologi voi sitten arvioida myös mahdollisia muita neurologisia oireita ja kartoittaa Parkinsonin taudinkin mahdollisuutta kanssasi vastaanotolla.

Ystävällisin terveisin,
Valtteri Kaasinen

« Takaisin 

Sukurasite ja muistiongelmat

Hei! Olen 39-vuotias nainen, ja minua askarruttaa Parkinsonin perinnöllisyys. Olen osatyökyvyttömyyseläkkeellä selkävaivojen vuoksi. Muita terveydellisiä vaivoja on kilpirauhasen vajaatoiminta (olen tyroksiini-lääkityksellä), verenpainetta (johon on lääkitys), vatsahappolääkitys + sappikivet (jotka leikataan ehkä pian) ja olen ylipainoinen (olen menossa lihavuusleikkaukseen jossain vaiheessa, ja olen jo pudottanut painoa vuoden sisällä n. 20 kg ja paino nyt n. 130 kg ja pituus 170 cm).

Äitini äidillä oli Parkinson, ja hänen kahdella veljellään myös. He kaikki kuolivat aivoinfarktien aiheuttamiin komplikaatioihin 70 ikävuoden jälkeen sairastettuaan Parkinsonia (diagnosoituna) n. 10 vuotta. Lääkärit kertoivat, että aivoinfarktit syntyivät heille helpommin kuin sellaisille, joilla ei ollut Parkinsonia. Äitini kaksi veljeä ovat kuolleet nuorena: toinen 52-vuotiaana veritulppaan ja toinen 46-vuotiaana aivoverenvuotoon. Äidilläni on sepelvaltimotauti, kuin myös isälläni, joka on myös ohitusleikattu 54-vuotiaana.

Nyt isäni on lisäksi sairastunut Parkinsoniin (todettu 2010 tammikuussa) ja hän on 69-vuotias. Isäni sairautta on ollut vaikea saada lääkityksellä tasapainoon, ja sen myötä hänen olotilansa vaihtelee paljon päivittäin. Äidinäidilläni oli myös hyvin vaikeaa saada lääkitys Parkinsonissa kohdalleen, ja hän kärsi pahoista harhanäyistä pitkään. Tiedän siis Parkinsonin oireet aika hyvin, kun olen niitä nähnyt lähes 20 vuotta sukulaisillani.

Itselläni on ollut masennusta vaihtelevasti muutaman vuoden ajan, ja olen ollut lääkitykselläkin pari vuotta sitten. Viime aikoina (noin vuoden ajan) olen huomannut, että muistini on alkanut pätkiä, ja minulla on välillä vaikeata saada oikeita sanoja ulos suustani. Noin vuosi sitten kärsin epämääräisistä huimausoireista, joille ei löytynyt kunnon syytä pään magneettikuvauksistakaan tai muissa tutkimuksissa (ei ollut hyvänlaatuista huimausoireistoa fysioterapeutin mukaan).

Tällä hetkellä huimausta ei ole kuin hyvin harvoin, eli noin kerran kuussa, kun aiemmin oireita oli lähes päivittäin. Muistin huononeminen huolestuttaa minua aika paljon, koska muistini on ollut aika hyvä ennen. Lisäksi olen huomannut sen, että lukemisen ymmärtäminen on huonontunut. Pitää siis lukea asiat monesti, että ymmärrän jonkun asian ja hyvin usein luen sanoja väärin, eli sanat muuttuvat muiksi kuin ne oikeasti ovat. Olen aina lukenut paljon ja luen edelleenkin useita kirjoja kuukaudessa, mutta paljon hitaammin kuin ennen, ja joudun välillä lukemaan sivuja uudestaan ja uudestaan, että asiat jäisivät mieleen. Olen myös huomannut, että joitain tapahtumia elämässäni on unohtunut, vaikka olen yleensä ollut se, jolta aina kysytään, milloin se ja se asia tapahtui. Jokapäiväinen elämäkin on välillä hankalaa, kun en muista, minne olen jonkun tavaran laittanut, vaikka 43-neliöisessä asunnossa ei ole monta paikkaa, minne tavarat hukkuisivat. Tuntuu kun pitäisi joka asiasta tehdä muistilappu, ja siitä tulee mieleen mummuni, jolla oli muistilappuja joka paikassa, ennen kuin joutui laitoshoitoon.

Olen myös aina ollut käsityöihminen, kuten myös vanhempani ja myös muut sukulaiseni, ja olen huomannut jonkinlaista kömpelyyttä myös sillä saralla. Juuri viime viikolla huomasin, kun kansalaisopiston savityökurssi alkoi, että en muistanut kaikkia perusasioita niin kuin ennen, vaikka olen harrastanut savitöitä jo 15 vuotta. Enkä muistanut tiettyjä savien ominaisuuksia, jotka olen muistanut jo vuosia tilausnumeroineen, kun piti tehdä tilaukset, mitä savilaatuja haluan käyttää tänä talvena.

Minua siis oikeasti pelottaa, että sairastuisin Parkinsoniin tai johonkin muuhun aivoperäiseen sairauteen. ”Sukurasitetta” on nyt niin äitini kuin isäni puolelta. Mietinkin siis, kannattaisiko minun hakeutua tarkempiin tutkimuksiin, vai onko tämä ihan normaalia vanhenemiseen liittyvää muistin huononemista?

Kiitos!

Sinulla on huomattavaa sukuriskiä sekä Parkinsonin tautiin että sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksiin. Vaikka usealla sukulaisellasi on todettu Parkinsonin tauti, sinulla ei ole selviä Parkinson-oireita. Muistin heikkeneminen ei ole tyypillinen Parkinsonin taudin ensioire.

Tavattoman hyvä asia on, että sinulle on noin vuosi sitten tehty aivojen magneettikuvaus, eikä siinä ilmeisesti näkynyt merkkejä aivoverenkiertohäiriöistä tai aivojen muistialueiden (hippokampus/ohimolohkon sisäosa) rappeumasta.

Muistia voivat heikentää useat tekijät, ja aivojen rappeumasairaudet ovat onneksi vain yksi mahdollinen syy muistivaikeuksissa. Eräs keskeinen muistiongelmien syy tuli esille viestissäsi, nimittäin masennus. Totesit, että sinulla on ollut masentuneisuutta vaihtelevasti muutaman vuoden ajan. Masentuneisuus on keskeinen asia, joka kysytään aina neurologin vastaanotolla henkilöltä, joka on sinne hakeutunut muistiongelmien vuoksi. Depressio erityisesti pitkäkestoisena ja vaikea-asteisena aiheuttaa lähes aina merkittäviä muistiongelmia. Vaikka muistiongelmat ovat hankalia, ne ovat siinä mielessä hyvänlaatuisia, että muistihäiriö ei ole osoitus aivojen etenevästä rappeumasta, vaan se on depression liitännäinen, ja tehokkaalla depression hoidolla myös muistihäiriö helpottuu.

Tästä todennäköisestä yhteydestä huolimatta suositan, että hakeutuisit oman lääkärisi vastaanotolle näiden selvästi haittaavien muistiongelmien vuoksi. Syytä on joka tapauksessa sulkea pois aineenvaihdunnalliset syyt muistiongelmien taustalla ns. muistiverikokeilla. Samalla voitaisiin vielä arvioida masentuneisuuden hoidon riittävyyttä sekä halutessasi sopia seurantakäynneistä.

Ystävällisin terveisin,
Valtteri Kaasinen

« Takaisin 

Periytynyt Parkinson?

Kävin tänään lääkärillä, ja pelkään nyt sairastavani Parkinsonin tautia. Minulla on lihaskipuja ja aamujäykkyyttä, levottomat jalat -oireyhtymä, kipua jaloissa ja masennusta. Äidilläni oli samat oireet, kun hän 60-vuotiaana sairastui Parkinsonin tautiin, jota hän on kohta sairastanut 20 vuotta. Onko Parkinsonin tauti periytyvää? Olenko turhaan huolissani oireista?

Parkinsonin tauti on onneksi harvoin kovin perinnöllistä. Perinnöllisyysasioita on aiemmin käsitelty tällä palstalla, löydät vastauksen arkistosta.

Oireesi ovat ns. epäspesifit, eli ne voivat liittyä lukuisiin eri sairauksiin ja tiloihin. Olisin selvästi huolestuneempi, jos sinulla olisi esimerkiksi toisen käden ajoittaista lepovapinaa, joka on tyypillinen Parkinsonin taudin ensioire.

Viestistäsi ei ilmennyt, mitä lääkärisi oli ajatellut oireistasi. Mikäli hän piti Parkinsonin tautia mahdollisena, hän laati lähetteen neurologille. Neurologille voit hakeutua myös itse yksityisesti, mikäli olet oireistasi kovin huolestunut, ja kaipaat varmuutta asialle.

Ystävällisin terveisin,
Valtteri Kaasinen

« Takaisin