Lihasjäykkyys kangistaa Parkinson-potilasta
Lihasjäykkyys eli rigiditeetti on vapinan lisäksi hyvin tavallinen Parkinson-potilaan oire. Jäykkyyttä ilmenee eniten vartaloa lähellä olevissa lihaksissa kuten niskassa, olkapäissä ja lonkassa.
Kuten vapina, lihasjäykkyyskin on yleensä voimakkaampaa sillä puolella kehoa, josta tauti on saanut alkunsa.
Jäykkyyttä aiheuttaa se, että lihassuorituksen aikana jännittyvät myös sellaiset lihakset, jotka eivät osallistu itse liikkeeseen. Esimerkiksi kättä ojennettaessa käden ojentaja- ja koukistajalihas jännittyvät samanaikaisesti. Tällöin lihakset vastustavat käden luonnollista liikettä. Tasaista lihasvastusta kutsutaan usein lyijyputkimaiseksi ja epätasaista puolestaan ratasmaiseksi jäykkyydeksi. Lihasjäykkyyteen liittyy tavallisesti myös lihaskipuja. Kivuista kannattaa keskustella neurologin vastaanotolla. Stressin on todettu lisäävän lihasjäykkyyttä. Lihasjäykkyys ja liikkeiden hitaus liittyvät hyvin läheisesti toisiinsa, ja välillä on jopa vaikea sanoa, kummasta oireesta on kyse.
”Päällystakin pukeminen tuntui mahdottomalta. Kädet eivät millään tahtoneet taipua hihoihin.” Mies 42 v
”Aamulla herätessäni olin jäykkä kuin rautakanki. Sängystä ylös pääseminen saattoi kestää jopa puolisen tuntia.” Nainen 60 v
”Aamulla olen todella jäykkä. Nyt, kun aloitin lääkityksen, jäykkyys on helpottunut. Ilman lääkkeitä en pääsisi liikkeelle ollenkaan.” Nainen 54
”Entisenä kilpahiihtäjänä, huomasin lihasteni jäykkyyden ensimmäistä kertaa Lapissa hiihtolenkillä. Yhtäkkiä suksi ei kulkenut lainkaan ja lihakset kramppasivat todella pahasti. Nainen 54 v
”Kärsin lihasjäykkyydestä ja huomasin, että stressi ja stressaava tilanteet pahensivat sitä.” Nainen 45 v
”Ensioireitani olivat jännittynyt niska, ja paha hartiakipu, joka saattoi ulottua aina käsivarteen asti.” Mies 60 v
