Sekavuustila

Isälläni Parkinson diagnosoitiin kuusi vuotta sitten. Hänellä on myös Parkinson dementia. Isäni kaatui kesäkuun alussa sillä seuraamuksella, että hänen lonkkansa murtui. Murtumisen seurauksena tuli myös sekavuustila delirium, jota kesti noin 3 viikkoa.

Nyt 3-4 viikkoa myöhemmin sekavuus on palannut, mutta hieman erilaisena kuin deliriumissa. Isällä on vainoharhaisuutta ja aggressiivista käytöstä, jota ei ole ollut koskaan aikaisemmin.

Onko delirium voinut sysätä dementian kehitystä eteenpäin, vai mistä saattaa olla kyse? Fyysinen kuntoutus on mahdotonta silloin, kun mieli ei toimi.

Kiitos vastauksesta.

Deliriumin eli sekavuustilan ja Parkinson-dementiaan liittyvän sekavuuden erotteleminen toisistaan on antamillasi tiedoilla vaikeaa. Lonkkamurtumaan liittynyt tilanne oli selvästi delirium. Sekavuudella oli tuolloin akuutti alku, ja siihen oli selvä elimellinen syy (lonkkamurtumaan liittynyt yleistilan lasku). Deliriumille altistavana tekijänä olivat mm. esilääkkeet, kipulääkkeet, nukutus, mutta erityisesti taustalla oleva dementia.

Isälläsi nykyisin esiintyvä sekavuus on kuitenkin luonteeltaan erilaista. On toki mahdollista, että edelleenkin on kyseessä delirium, joka on hieman muuttanut luonnettaan ja siihen on jokin muu syy, kuten esimerkiksi nestetasapainon häiriö tai tulehdus. Tunnetaan esimerkiksi ns. hiljainen delirium, jolloin potilas on lähinnä apaattinen.

Toisena vaihtoehtona on Parkinsonin tautiin ja Parkinson-dementiaan liittyvä sekavuus ja ns. käytöshäiriöt. Mikäli jälkimmäisestä vaihtoehdosta on kysymys, tulisi isäsi lääkitys tarkistaa ja siitä purkaa sekavuudelle altistavat Parkinson-lääkkeet. Lisäksi isäsi saattaisi hyötyä Parkinson-dementian hoitoon tarkoitetusta rivastigmiini-lääkkeestä ja harhoja vähentävästä lääkityksestä kuten ketiapiinista.

Uudelleen alkaneen sekavuuden vuoksi suositan isääsi hakeutumaan häntä hoitavan lääkärin vastaanotolle. Siellä tulisi vielä selvittää näitä deliriumia aiheuttavia syitä, kartoittaa isäsi lääkitys ja määrätä sopiva hoito.

Ystävällisin terveisin,
Valtteri Kaasinen

« Takaisin