Mitä hoitoa särkyyn?

Sain Parkinson-diagnoosin kesällä 2007. Lääkitykseni on tällä hetkellä pitkävaikutteinen levodopan ja karbidopan yhdistelmälääke 50/200 mg 1 tabletti kaksi kertaa päivässä ja pitkävaikutteinen ropiniroli 8 mg kaksi tablettia aamulla ja mielialaa kohentamaan ja särkyihin nortriptyliini 10 mg iltaisin 2 tablettia. Olen 60-vuotias nainen. Lääkkeet pitävät oireet muuten kurissa, paitsi että minulla on kovat säryt ympäri kehoa melkein jatkuvasti. Vaikea aina sanoa, minne särkee, mutta vaan särkee. Pahimpina aikoina otan diklofenaakki 75 mg -lääkettä. Se kyllä auttaa. Liikun kohtalaisen paljon. Liikkeellelähtö on toisinaan vaikeaa, mutta ei se pahemmin haittaa.

Mikä Teidän mielestänne niihin särkyihin voisi auttaa? Mitä mieltä olette akupunktiosta? Ammatiltani olen kampaaja. Töitä olen vähentänyt noin kolmannekseen, koska täysien päivien jälkeen en jaksa muuta kuin maata. Pitäisikö minun olla huolissani tuosta levodopa-lääkkeestä? Syönkö sitä liian nuorena ja sairauden alkuvaiheessa? Lääkärini sanoo, että lääkkeet tehoavat hyvin ja tauti näyttäisi olevan hitaasti etenevä oireiltaan. Kiitos vastauksista!

Akupunktiotakin voi kokeilla. Ainakaan erityistä haittaa Parkinsonin taudin kannalta siitä ei ole. Parkinsonin taudissa lihassärkyjä on tavallisesti raajoissa ja niiden tyviosissa. Sinulla sen sijaan on särkyjä kauttaaltaan, joten välttämättä eivät Parkinsonin tautiin liity. Esimerkiksi moninivelrikko voi aiheuttaa laajoja särkyjä rasitukseen liittyen. Diklofenaakki on hyvä särkylääke, ja sitä voi melko turvallisesti käyttää nykyisellä annoksellasi, kun käyttö on satunnaista. Pitäisin kuitenkin tärkeänä, että särkyjen syitä pohtisit vielä yhdessä lääkärisi kanssa.

Levodopa-lääkitys on tarpeellinen iästä riippumatta, jos oireet edellyttävät sen käyttöä. Käytössäsi on myös dopamiiniagonisti, jossa on vielä nostovaraa. Lisäksi on mahdollista aloittaa MAO-B:n estäjä. Suosittelen myös säännöllisen fysioterapian aloittamista, mikäli sinulla ei sellaista vielä ole. Sillä voidaan särkyjä osaltaan vähentää ja tukea myös työkykyäsi.

Ystävällisin terveisin,
Valtteri Kaasinen

« Takaisin