Liittyvätkö oireeni vanhuuteen vai Parkinsonin taudin etenemiseen?

Diagnoosi Parkinsonin taudista tehtiin jo viisi vuotta sitten. Aluksi sitä hoidettiin paniikkihäiriönä. Lääkitystä varsinaiseen Parkinsonin tautiin minulla ei ole. Ainoa lääke minulla on paroksetiini kerran päivässä. Ainoana oireena on oikean käden vapina ja motoristen liikkeiden hidastuminen, jonka luulen osaltaan johtuvan 90 vuoden vanhuuteen liittyvistä luonnollisista syistä. Varsinaista lihasten ja nivelten jäykistymistä ei ole toteutunut. Olen osallistunut kerran viikossa tapahtuvaan kunnalliseen päivätointaan, jossa eräänä toimintamuotona on tuolijumppaa ja järjestettyä keskustelua eri laisista aiheista. Myös välissä musisoidaan laulamalla kuorossa. Harrastan kirjoittamista ja liikuntaa. Vointini on tilanteesta johtuen aivan hyvä. Kysyisin; mikä on minun tapauksessani ilman asiaan kuuluvaa lääkitystä vaikutus sen etenemiseen.

Nykykäsityksen mukaan lääkkeiden aloittamiselle ei ole tarvetta elleivät oireet ole niin suuret, että henkilö itse kaipaa niihin helpotusta. Eli lääkitsemättömän tilanteen mahdollisen haitan suhteen ei tarvitse olla huolissaan.

Viisi vuotta diagnoosista lääkitsemättömänä on poikkeuksellista ja puhuu etenevää tautiprosessia vastaan. Mahdollisesti oireesi tosiaan ovatkin ikääntymiseen liittyviä Parkinsonin taudin kaltaisia oireita (parkinsonismia), jotka ovat lieviä eivätkä käytännössä etene. Mikäli kaipaat hoitoa oireisiin, kannattaa hakeutua neurologin vastaanotolle arvioon.

Ystävällisin terveisin
Valtteri Kaasinen

« Takaisin