Kuuluuko kuiskiminen Parkinsonin taudin kuvaan?

Vaimollani n. 7 vuotta Parkinsonin tautia takana. Ruoka maistuu, mutta puhe alkanut lisääntyvästi olemaan kuiskauksia. Kuuluuko Parkinsonin taudin kuvaan?

Parkinsonin tautiin voi liittyä puheen ongelmia, erityisesti puheen epäselvyyttä (dysartria) ja äänenvoimakkuuden vähenemistä (dysfonia).
Näitä esiintyy kuitenkin vaihtelevasti ja suurimmalla osalla Parkinsonin tautia sairastavista henkilöistä puheongelmat ovat lieviä. Joskus puheäänen voimakkuus vähenee niin voimakkaasti, että puheesta tulee kuiskauksen kaltaista.

Mikäli puheäänen heikkous haittaa vaimosi kommunikointia, suosittelen että seuraavan käynnin yhteydessä neurologin vastaanotolla tämä asia otettaisiin esille. Mahdollisesti puheterapeutin arviosta voisi olla hyötyä. Samalla puheterapeutti voisi arvioida nielemistoimintoja, koska toisinaan puheongelmat ja nielemisongelmat ovat yhteydessä toisiinsa.

Ystävällisin terveisin
Valtteri Kaasinen

Kirjallisuutta Parkinsonin taudin puhe- ja nielemishäiriöistä:
Sapir ym. Speech and swallowing disorders in Parkinson’s disease. Curr Opin Otolaryngol Head Neck Surg 2008;16:205-210

« Takaisin

Tukea automaattivaihteisen auton hankintaan

Hei, Millä edellytyksillä saisin tukea automaattivaihteisen auton hankintaan? Ajan paljon ja minulla on vapinaa sekä jäykkyyttä. Käyn vielä töissä ja tarvitsen autoa joka päivä. Automaattiauto helpottaisi huomattavasti liikkumistani kaupungissa, kun ei tarvitsisi vaihtaa vaihteita. Kuka siitä päättää? Mitä muuta tukea voisin saada liikkumiseen? Minulla ei ole invakorttia eikä se auta asiaa.

Tietyin edellytyksin voidaan antaa autoveronpalautusta uuden auton hankintaan. Sinun tapauksessasi kysymykseen voisi tulla tilanne, missä liikuntakyvyn haitta-asteeksi on arvioitu vähintään 60 % ja ajoneuvon hankinta on olennaisen tarpeellinen työn vuoksi. Jos on lisäksi lääkärintodistus esittää siitä että on käytettävä automaattivaihteista autoa, on palautettava enimmäismäärä n. 5000 euroa (muutoin n. 4000 euroa).

Tässä kuitenkin on keskeistä se, onko sinun invaliditeettisi pysyvä haitta-aste riittävä eli vähintään 60 %. Usein näin ei ole ainakaan lieväoireisessa Parkinsonin taudissa.

Mikäli haluat selvittää mahdollisuuksiasi autoveronpalautukseen tarkemmin, suosittelen ottamaan asian esille hoitavan lääkärisi kanssa. Hän tarvittaessa laatii asiaan liittyvän lausunnon. Tarkempia ohjeita autoveronpalautuksesta löydät tullin nettisivuilta www.tulli.fi.

Ystävällisin terveisin
Valtteri Kaasinen

« Takaisin

Tulisiko siirtya levodopaan?

78-vuotias miespotilas on käyttänyt lääkkeenään vuosia pramipeksoli 0,52 mg. Hän kokee tulevansa hyvin toimeen. Lisäksi on verenpainelääkitys. Potilas ei näe harhoja, eikä käden vapina haittaa esim. ruokailua. Ajoittain kirjoittamista kyllä. Olisiko potilaan siirryttävä levodopaan, vaikka hän ei sitä haluaisi. Voisiko hän jatkaa nykyisin lääkkein?

Missään tapauksessa ei ole pakko siirtyä levodopaan mikäli ei ole tarvetta. Levodopaan voidaan siirtyä mikäli nykyisellä lääkkeellä eivät oireet pysy nostetulla annoksellakaan riittävästi kurissa.

Ystävällisin terveisin
Valtteri Kaasinen

« Takaisin

DaTSCAN-tutkimus

Hei! Olen 41- vuotias nainen ja työskentelen päiväkodissa. Nyt olen ollut 2kk sairaslomalla, koska oikeanpuoleinen lepovapina ei lopu ollenkaan ja tekee työskentelyn mahdottomaksi. Kirjoittaa en juurikaan enää pysty, vaikka käsialani oli ennen hyvä. Askartelu, ruuan jakaminen ja muu päiväkodissa vaadittava puuhastelu tuottaa suuria ongelmia. Olen käynyt sairaalassa neurologin vastaanotolla ja oireeni viittasivat Parkinson tautiin. Kävin myös magneettikuvissa ja aivojen rakenteet oli ok. Minulla kokeiltiin selegiliini-lääkitystä, joka 3 vk:n jälkeen lopetettiin tehottomana. Nyt kuitenkin sairaalasta tulleessa lausunnossa lukee, että lääkitys on aloitettu ja odotetaan sen hyötyvaikutuksia. En nyt tiedä ottaako vai eikö ottaa lääkettä. Sain lääkärin soittoajan viikon päähän, kun kerroin kuinka väsynyt olen tähän ”veivaamiseen”. Senkin meinasin saada vasta toukokuun puoleen väliin. Kontrolliaika varataan vasta elokuulle ja ”tuolloin mahdollisesti DaTSCAN-asian pohdinta”!

Hoidolliset ja tutkimukselliset viiveet ovat todella valitettavia, mutta oman kokemukseni perusteella usein syynä on enemmänkin ajanvarauksen ylikuormitus kuin hoitohenkilökunnan haluttomuus hoitaa asioita nopeasti.

DaTSCAN-tutkimuksen varjoainetta ei voitu laittaa ensimmäisessä kuvauksessa, koska ensimmäinen kuvaus tehtiin magneettikameralla. DatSCAN-tutkimuksessa käytetään isotooppikameraa (SPECT). Tämä varjoaine ei olisi siis magneettitutkimuksessa näkynyt.

Suosittelen pyytämään pikaista vastaanottoaikaa tulevan soittoajan yhteydessä. Halutessasi voidaan kyseisen käynnin yhteydessä sitten aloittaa jotakin muuta lääkettäkin oireittesi hoitamiseksi. Isotooppitutkimuksiin pääsemisessä on aina jonkin verran viivettä, mutta sekin kuvaus sitten tulee myöhemmin ja diagnostiikassa päästään varmasti eteenpäin.

Ystävällisin terveisin
Valtteri Kaasinen

« Takaisin

Lääkityksen tehostaminen

Parkinsonin tautini todettiin helmikuussa 2011.  Lääkitys rasagiliini 1 mg ja pramipeksoli 1,57 mg. Oireet ovat alusta lähtien painottuneet jalkoihin. Selegiliini 1 mg ja pramipeksoli 0,52 mg riitti hyvin ensimmäisen vuoden ajan.

Nyt jalkoihin painottuvat oireet ovat lisääntyneet niin paljon että kahden kilometrin työmatkan kävely tuntuu työläältä. Käveleminen on jäykkää ja hidasta. Oikea jalka on alkanut tuntua selvästi vasenta kömpelömmältä. Käsissä oireet ovat alkaneet vasemmalta puolelta ja painottuvat edelleenkin vasempaan käteen. Vapina on ollut vähäistä ja aika huomaamatonta.

Huolta ja pelkoakin aiheuttaa neurologin palvelujen vähäinen saatavuus paikkakunnallani. Kontrollikäynti on vuoden välein. Käytettävissä oleva aika voi lyhimmillään olla 5 min. ja ratkaisut lääkityksen suhteen pitää tehdä nopeasti.

Kysyn millä tavalla lääkitystä kannattaisi muuttaa ja mitä vaihtoehtoja oireiden lievittämiseksi on?

Jos oletetaan, että lisääntyneet oireet liittyvät Parkinsonin tautiin, voitaisiin lääkitystä tehostaa. Tämän osalta on lähinnä kaksi vaihtoehtoa: pramipeksoli annoksen nostaminen tai levodopan aloittaminen rasagiliinin ja pramipeksolin rinnalle. Valintaan vaikuttaa mm. oireiden vaikeusaste, mahd. aiemmin esiintyneet sivuvaikutukset, omat toiveesi, ikäsi ja mahd. muut lääkkeet.

Toisaalta voi olla niin, että tämä kävelyn vaikeus ei liitykään Parkinsonin tautiin vaan johonkin muuhun. Erityisesti kiinnittää huomiota se, että oikea alaraaja tuntuu huonommalta vaikka yläraajoista vasen on huonompi. Useimmiten Parkinsonin taudissa huonompi puoli on sama ylä- ja alaraajoissa. Siksi ehkä tulevalla käynnillä pitäisikin arvioida vielä myös tämän kävelyvaikeuden syytä ja sulkea pois muut esim. nivel- ja lanneselkäperäiset syyt kävelyn vaikeutumiselle.

Mikäli neurologille on vaikea päästä, voisi tätä kävelyn vaikeutta selvittää alustavasti myös terveyskeskuslääkärisi vastaanotolla. Mikäli sitten syntyy vaikutelma, että kysymyksessä on nimenomaan Parkinsonin taudin oireista johtuva kävelyn vaikeus, hän voi laatia lähetteen neurologialle mikä sitten toivottavasti nopeuttaa myös hoitoonpääsyäsi.

Ystävällisin terveisin
Valtteri Kaasinen

« Takaisin

Kuinka helpottaa aamulla ilmenevää alaselän kramppausta?

Kuinka voisin itse helpottaa aamuisin esiintyvää tosi kovaa kramppausta alaselässä ja reisissä. Haluaisin käynnistyä aikaisemmin sillä pääsen suoraselkäisenä liikkumaan vasta iltapäivällä vaikka venyttelen ja ajan kuntopyörällä. Kävelylenkin ulkona voin vasta tehdä iltapäivän lopulla.

Lihasjäykkyys ja krampit ovat keskeinen Parkinsonin taudin oire ja niiden vaikeusaste on yhteydessä aivojen tyvitumakkeiden dopamiinimäärään käänteisesti (vähemmän dopamiinia → enemmän jäykkyyttä). Aamujäykkyys on yleinen ongelma, koska yön aikana dopamiinitoimintaa tehostavista lääkityksistä on ollut taukoa. Sinulla esiintyy voimakkaita kramppeja aamuisin ja ne voivat olla ns. off-dystoniota eli lääkitsemättömään vaiheeseeseen liittyviä lihasjänteyshäiriöitä. Ne voivat aiheuttaa kovaa kipua ja raajojen tai selän virheasentoja.

Mahdollisia hoitokeinoja on useita: 1) Levodopan annostelua voidaan muuttaa aamupainotteiseksi, jotta lääkeainepitoisuudessa päästää nopeammin vaikuttavalle alueelle. Mikäli esimerkiksi aiemmin on otettu levodopaa 100 mg neljä kertaa päivässä, voidaan tätä muuttaa siten että lääkettä otetaan ensin 150 mg, sitten kaksi kertaa 100 mg ja lopuksi 50 mg. Näin lääkemäärä pysyy samana, mutta suurin määrä tulee aamulla. 2) Aamuun voidaan ottaa käyttöön nopeavaikutteinen levodopavalmiste kerta-annoksena. 3) Käyttöön voidaan ottaa pitkävaikutteinen depot-muotoinen levodopa iltaan, millä pyritään vaikuttamaan yön ja aamun off-vaiheisiin tai 4) Käyttöön otetaan laastarimuotoinen, pitkävaikutteinen dopamiiniagonisti joka vaikuttaa tasaisesti myös aamulla.

Muitakin hoidollisia vaihtoehtoja on, mutta niistä kannattaa keskustella hoitavan lääkärisi kanssa huomioiden yksilöllinen tilanteesi ja nykyinen lääkityksesi.

Ystävällisin terveisin
Valtteri Kaasinen

« Takaisin

Liittyvätkö oireeni Parkinsonin tautiin

Pitäisikö tutkia, liittyvätkö oireeni Parkinsonin tautiin? Olen 46-vuotias nainen ja viimeisen vuoden aikana olen huomannut erilaisia oireita, joita ei aiemmin ole ollut. Korvien soimista, tavaroiden tippumista käsistä, tasapainon menetystä, aamuöistä hikoilua. Väsymys on joskus työpäivän jälkeen hyvin suuri, vaikka olen nukkunut yöni hyvin. Suurimpana ongelmana koen muistivaikeudet. Joudun pinnistelemään asioiden mieleenpalautusta eikä ongelmanratkaisu toimi enää yhtä sujuvasti kuin aikaisemmin. Oppiminen on hidastunut ja lähimuisti heikentynyt. Lihaksiston ongelmia ei ole muuten kuin tällä hetkellä jäätynyt olkapää. Työskentelen toimistosihteerin tehtävissä.

Parkinsonin taudin mahdollisuus vaikuttaa epätodennäköiseltä huomioiden, että sinulla ei ole taudille sopivia lihasoireita. Kuvaamasi oireet voivat johtua monista eri asioista ja näiden selvittäminen kannattaa mielestäni aloittaa esimerkiksi työterveyshuollosta, mitä kautta voidaan ohjelmoida tarvittavat laboratoriokokeet, testata muistia ja tarpeen vaatiessa konsultoida eri erikoisaloja.

Ystävällisin terveisin
Valtteri Kaasinen

« Takaisin

Lämpimän ilman vaikutus Parkinsonin tautiin

Siskollani on Parkinsonin tauti. Onko lämmin ilma, helle pahaksi potilaalle?

Toisin kuin esimerkiksi MS-taudissa, Parkinsonin taudin keskeisten lihasoireiden ei ole osoitettu järjestelmällisesti pahenevan lämmön vaikutuksesta. Parkinsonin tautiin voi kuitenkin liittyä ns. autonomisen hermoston häiriötä, joka aiheuttaa liiallista hikoilua normaalissakin lämpötilassa. Helteellä sitten jo muutenkin voimakas ylihikoilu voi lisääntyä ja tämä edellyttää riittävän nesteytyksen huomioimista. Parkinsonin tautiin voi myös liittyä pystyasennossa esiintyvää huimausta ja tämä voi kuumuuden vaikutuksesta lisääntyä ja aiheuttaa vaaratilanteitakin.

Eli vaikka helle ei näytä suoranaisesti lisäävän Parkinsonin taudin tyyppioireita kuten vapinaa, voivat liitännäisoireet lisääntyä haitaksi saakka. Tärkeää on huomioida riittävä nesteytys ja viilennys. Lisäksi iho kannattaa suojata auringonvalolta vaatteilla tai suojakertoimilla huomioiden sekin, että Parkinsonin tauti lisää jonkin verran melanoomariskiä.

Ystävällisin terveisin
Valtteri Kaasinen

Kirjallisuutta Parkinsonin taudin ja melanooman yhteydestä:

Liu ym Meta-analysis of the relationship between Parkinson’s disease and melanoma. Neurology 2011;76:2002-9

« Takaisin

Parkinsonin taudin periytyminen

Olen 34-vuotiaana Parkinsonin tautiin sairastuuneen henkilön lapsi. Isäni tauti on ollut erittäin agressiivisesti etenevä ja olen ymmärtänyt, että nuorella iällä alkanut Parkinson on todennäköisemmin periytyvää kuin myöhemmällä iällä alkanut. Millä todennäköisyydellä minun on riski sairastua Parkinsoniin? Muilla sukulaisillani ei ole todettu kyseistä tautia.

Kysymyksestäsi ei ilmene onko isällesi tehty geenitestejä. Taudin puuttuminen muilta sukulaisilta kuitenkin viittaa siihen, että mikäli kyseessä on perinnöllinen Parkinsonin tauti, se ei ole ainakaan ns. vallitsevasti periytyvä mikä vähentää taudin periytymisriskiä. Kaikkein yleisin ns. peittyvästi periytyvä Parkinsonin taudin muoto (PARKIN-geenin mutaatio) taas on luonteeltaan hitaasti etenevä ja suhteellisen lieväoireinen, joten siltäkään isäsi tauti ei vaikuta.

On totta, että nuorena sairastuneilla on suhteellisesti enemmän perinnöllistä Parkinsonin tautia kuin vanhemmalla iällä sairastuneilla. Perinnölliset tautimuodot ovat kuitenkin joka tapauksessa harvinaisia ja vain yksi tautitapaus suvussa ei tue epäilyä perinnöllisestä taudista. Mikäli isälläsi ei ole perinnöllistä tautia vaan kyseessä on ei-perinnöllinen Parkinsonin tauti (tavallisin), on oma tautiriskisi lisääntynyt korkeintaan muutamia prosentteja.

Ystävällisin terveisin,
Valtteri Kaasinen

« Takaisin

Parkinson- ja pahoinvointi-lääkkeet

Olen 55-vuotias nainen jolla diagnosoitu parkinson 1999, jolloin oireina olivat vasemman käden myötäliikkeiden hiipuminen. Tällöin aloitettiin levodopalääkitys. Olin silloin työelämässä mutta levodopalääkityksestä tuli oireina pakkoliikkeet ja yöllä heräsin siihen, että kädet nyrkistyivät ja aukesivat itsestään. Hoitavan neurologin mielestä minulla oli kuitenkin alilääkitys. Siinä vaiheessa  vaihdettiin pitkäaikaiseen (depot) levodopa lääkkeeseen. Ylilääkityksen seurauksena jouduin pitkälle sairaslomalle ja vuoden päästä eläkkeelle. Yöllä tapahtuneet nyrkistysliikkeet aiheuttivat pysyvän säryn sormiin. Eläkkeelle jäämisen jälkeen tein kuitenkin työtä miehen kanssa kotona. Silloin olin ilman lääkitystä ja oireina oli vain jäykkyys vasemmalla puolella kehoa. Sokkina tullut ero seitsemän vuotta sitten laukaisi kuitenkin elimistössä hillittömän tärinän. Tämän jälkeen oikean lääkityksen hakeminen on ollut vaikeaa. Olen kokeillut kaikkia markkinoilla saatavilla olevia lääkkeitä. Levodopalääkkeet aiheuttavat vahvoja kouristustiloja. Lääkityksen vaihtuminen kulminoituu yleensä muutaman vuoden käytön jälkeen, kun tulee sietämätön olo ja pahoinvointikohtaukset. Tällä hetkellä käytössä on Biperideeni ja karbidopa/levodopa -lääkitys. Biperideeniä syön ohjeen mukaan eli 0,5 tabl. 3-4 krt päivässä. Karbidopaa/levodopaa on määrätty 0,5 tabl. 3 kertaa päivässä, mutta syön vain 0,5 tabl. ja sekin aiheuttaa voimakkaita kouristuskohtauksia ja jalkojen hermotus menee lukkoon. Minulla on käytössä myös Loratsepaami rauhoittava lääke ja sitä otan 0,5 tabl. joka toinen päivä. Nämä lääkkeet vaihdettiin puoli vuotta sitten benseratsidin/levodopan ja biperideenin tilalle. Tuolloin benseratsidi/levodopa aiheutti minulle voimakasta pahoinvointia ja oksentelua, mistä seurasi alilääkitty tila. Nyt suurimpana ongelmana on edelleenkin levodopalääke, joka aiheuttaa niin pahaa pahoinvointia, että puolikas tabletti kaataa noin neljäksi tunniksi sänkyyn. Neurologin mielestä niin sanottua turvallista pahoinvointilääkettä ei ole parkinsonlääkkeiden kanssa käytettäväksi. Hän kuitenkin määräsi proklooriperatsiini pahoinvointilääkettä, jota en kuitenkaan psyykkisen tilani vuoksi uskalla ottaa parkinsonlääkkeiden kanssa, koska tuoteselosteessa sitä ei suositella. Tänä keväänä olin sairaalassa ja siellä yritettiin nostaa karbidopa/levodopa määrää pahoinvoinnin takia, mutta sitä ei onnistuttu tekemään. Keskussairaalan hoitavan lääkärin mukaan kaikki keinot on jo käytetty. Mitä voisin vielä yrittää? Tuntuu että en jaksa enää. Duodopapumppu ja syväaivostimulaatio ovat pois suljettuja vaihtoehtoja.  Saatan olla levodopalle allerginen. Psyykkinen tilani ei tule kestämään aivostimulaatiohoitoa. Olen alavireinen ja uutena oireena on paniikkihäiriötyyppisten oireiden ilmaantuminen etenkin jos joudun olemaan yksin. Tilanne on äärettömän hankala. Onko todella niin, että kaikki vaihtoehdot on käyty läpi eikä olotilaani voi saada edes siedettäväksi? Ps. Jossakin tämän sivuston vastauksessa puhuttiin beetasalpaajalääkkeistä. Voisiko niistä olla apua minun jatkuvaan voimakkaaseen tärinään, johon biberideenihydrokloridi yksistään ei pysty?

Tilanne on tosiaan hyvin hankala ja myös poikkeuksellinen. Ensinnäkin sinun Parkinsonin tautisi on alkanut suhteellisen nuorella iällä (40-v.) eikä levodopalääkitys ole ilmeisesti missään vaiheessa toiminut toivotusti. Alkuvaiheessa ilmeisesti se aiheutti pakkoliikkeitä ja nyt myöhemmin elimistösi ei tunnu sietävän lääkettä juuri lainkaan. Nykyinen annoksesi (ilmeisesti 50 mg levodopaa päivässä) on minimaalinen ja tavallisesti Parkinsonin tautia sairastavat henkilöt sietävät sen hyvin ja voivat käyttää tuhannenkin milligramman päiväannoksia.

Mainitset kysymyksessäsi että sinulle on kokeiltu kaikkia markkinoilla olevia Parkinson-lääkkeitä eikä mikään ole toiminut. Levodopapumppua ei kannata harkita koska elimistösi ei tunnu sietävän levodopaa. Aivojen syvästimulaatiota  ei ole pidetty soveltuvana psyykkisten oireiden vuoksi. Nämä asiat eivät jätä paljoa liikkumavaraa hoidon osalta. Koska lääkehoito ei ole toiminut, tulisi mielestäni panostaa voimakkaasti kuntoutukselliseen hoitoon ja pyrkiä sillä ylläpitämään toimintakykyäsi ja elämänlaatua. Beta-salpaajaa kuten propranololia voi hyvin kokeilla vapinaan.

Ystävällisin terveisin
Valtteri Kaasinen

« Takaisin

Parkinson-lääkityksen muuttaminen lääkärin kanssa

Kysyisin muutamaa asiaa Parkinsonin tautia sairastavan isoisäni puolesta (76 v.) Olemme todella huolissamme hänestä. Hän on sairastanut Parkinsonia noin. 7 vuotta (vaikka diagnoosin hän sai vasta noin. 1,5 vuotta sitten). Tauti alkoi oikean puolen käden vapinana, jonka jälkeen alkoivat muistiongelmat sekä liikkeiden hidastuminen ja lihaksien voimattomuus. Lääkärit eivät antaneet aluksi mitään diagnoosia (vaikka oireet olivat aika selvät), minkä takia lääkitystä ei varmastikaan ole aloitettu tarpeeksi ajoissa. Nyt isoisäni on todella pahassa kunnossa, eikä lääkkeistäkään tunnu olevan apua. Liikkuminen ja ylösnouseminen on todella vaikeaa ja kaatuilu jatkuvaa. Mitkään tukiapuvälineet eivät auta, koska kädetkin ovat ihan voimattomat. Myös virtsankarkailu on jatkuvaa. Hän on käynyt kahdella eri neurologilla, joista toinen määräsi levodopa, karbidopa ja entakaponi lääkityksen, joka ei sopinut yhtään. Isoisäni oli kuin veltto nukke ja lähinnä nukkui vaan. Tällä hetkellä hän syö lääkettä käsien vapinaan rotigotiini mg/4 h depotlaastari ja muihin oireisiin levodopa/karbidopa 25mg-100mg 5 krt. päivässä. Lisäksi hänellä on muistilääke galantamiini 24 mg kerran päivässä. Muistissa ei ole muuta, kuin että reagointikyky on heikentynyt. Ja asioista pitää muistuttaa, esim. lääkkeet hänelle antaa isoäitini (joka toimii omaishoitajana). Olemme nyt miettineet lääkkeitä ja niiden vaikutusta, koska viimeksi isoisäni ollessa ilman lääkettä, oli hän paljon virkeämpi ja ei kaatuillut. Luulimme asian johtuvan levodopa, karbidopa ja entakaponi-lääkityksestä, mutta nyt toisen lääkkeen/lääkkeiden kanssa on sama juttu. Viimeksi toinen lääkäri sanoi, että isoisälläni on sellainen Parkinson, joka vaikuttaa todella pahasti liikuntakykyyn, eli juuri käsien ja jalkojen toimintaan, ja että siihen ei ole mitään lääkettä. Onko mitään enää tehtävissä lääkerintamalla vai olisiko paras jättää jotain lääkkeitä pois niiden haittavaikutusten takia? Jos tilanne ei parane, on ainut vaihtoehto hoitokoti, koska omaishoitoa tarvitaan ympäri vuorokauden. Lisäksi isoisäni käy vessassa 8 krt yössä, mutta rakon ongelmat johtunevat myös Parkinsonista. Luin muuten tältä sivustolta jalkoihin laitettavista pistoksista, voisiko niistä olla apua isoisäni kohdalla?

Kun käytössä on useampia lääkkeitä on usein hankala sanoa, miten lääkeyhdistelmä vaikuttaa oireisiin ja onko jostakin lääkkeestä hyötyä vai haittaa. Tehokkain lääke Parkinsonin taudin oireisiin on levodopa. Kuten kaikkiin lääkkeisiin, myös siihen voi liittyä sivuvaikutuksia kuten väsymystä. Mikäli epäillään lääkkeiden aiheuttamia haittoja, saatetaan lähteä yksi kerrallaan laskemaan lääkkeiden annoksia tai yksi kerrallaan poistetaan lääkkeitä listalta jotta nähdään mikä on ollut kyseisen lääkkeen hyöty tai haitta.

En ole varma mihin pistoksiin viittaat kysymyksessäsi, kyseessä saattavat olla botuliinitoksiinipistokset joita käytetään lihasjänteyshäiriöiden hoidossa tai apomorfiini, jota käytetään nopeiden off-vaiheiden hoidossa Parkinson-potilailla. Nämä eivät välttämättä sovellu isoisällesi koska ainakaan kysymyksesi perusteella hänellä ei ole alaraajojen dystoniaa tai äkillisiä off-vaiheita.

Ystävällisin terveisin
Valtteri Kaasinen

« Takaisin

Voivatko ympäristömyrkyt aiheuttaa Parkinsonismia?

Olen lukenut, että Parkisonin tauti voisi johtua myös ympäristömyrkyistä. Työskentelin aiemmin kenkäkaupassa, jonne tuli valtavat määrät kenkiä Kiinasta. Olin henkilö, joka purki ja hinnoitteli kengät. Kun lähdin töistä käteni olivat punaiset ja kutiavat. Tiedän, että Kiinasta lähtevät tavarakontit myrkytetään, ettei EU:n alueelle tulisi tuhohyönteisiä. Lääkärit ovat kertoneet minulle, että tautini on erikoinen, se on ollut minulla 11 vuotta, eikä tauti ole edennyt huonommaksi. Onko myrkyillä yhteyttä Parkinsonin tautiin?

Epidemiologisten tutkimusten perusteella altistuminen tuholaismyrkyille ja torjunta-aineille tosiaan lisää riskiä sairastua Parkinsonin tautiin. Yhteys ei ole kuitenkaan erityisen voimakas, monet muut asiat vaikuttavat myös riskiin, eikä yksittäisen henkilön osalta voida sanoa onko hänen Parkinsonin tautinsa syntynyt ympäristömyrkkyjen vaikutuksesta.

Sinun tautisi on varsin lievä ja tällaista hitaasti etenevää tautia on kuvattu erityisesti potilailla joilla on vapina pääoireena. Kirjallisuuden mukaan myöskään oireiden tai etenemisen perusteella ei ole eroteltavissa tavallista Parkinsonin tautia tai myrkkyjen mahdollisesti laukaisemaan Parkinsonin tautia.

Ystävällisin terveisin
Valtteri Kaasinen

Kirjallisuutta:
Allen ja Levy. Parkinson’s disease and pesticide exposure –  a new assessment. Crit Rev Toxicol 2013;43:515-34

« Takaisin

Parkinson- ja mielialalääkitys

Miehelläni on todettu 2010 lähtien alkavista tutkimuksista 2012 Parkinssonin tauti jossa ehkä Lewynkappale kysymysmerkillä. Ikä on 72 v. Tauti on edennyt dementtiselle tasolle, mielestäni tauti oli alkanut jo kymmenen vuotta sitten ennen lopullista diagnoosin saantia. Lisäksi hänellä on ollut 15v.diabetes, aluksi insuliinihoitoinen, nyt Parkisonin tultua ilmi, tablettihoitoinen. Sokerit hyvin kurissa koko ajan. Talvella keuhkokuumeen yhteydessä joku fiksu lääkäri löysi kohonneet veren calsiumarvot ja nyt odotamme elokuun lopussa aloitettavaa tablettihoitoa tähän lisäkilpirauhasen liikatuotantoon. Leikkaushoitokin ehkä tulee kysymykseen.

Tämän hetkinen pahin ongelma on miehen masennus, Tiedän että molemmat taudit sitä tekevät. Olen aloittanut yksityislääkärin määräämän sertraliinin pienellä annoksella. Neurologian polin lääkäri oli sitä mieltä, ettei mitään uusia lääkkeitä nyt aloiteta (hän oli aikaisemmin määrännyt monta vuotta menneen donepetsiilin kerralla katkolle ja yöksi tupla-annoksen levodopa/karbidopa, sillä seurauksella että mieheni meni lääkeainedeliriumiin, josta tämä Mehiläisen yksityisneurologi sitten ”pelasti”!)On kesälomat ja kaikki lomilla. Uskallammeko jatkaa sertraliinia. Ajattelet varmasti, että hoidosta pitäisi yhden henkilön vastata, mutta kun on luotto mennyt, niin ei sillekään voi mitään. Tällä hetkellä lääkityksenä on levodopa/karbidopa 25/100 47vrk jaettuna useaan erään, linagliptiini/metformiini 1×2 donepetsiili 10mgx1 memantiini 1 ja sertraliini 50mg 1/2 illalla. Mitä mieltä olet sertraliinista tässä kohden?

Sertraliini on mielialalääke, jonka tavallinen käyttöannos masennuksen hoidossa on 50-200 mg/vrk. Sen käyttäminen sopii Parkinson-potilaalle, mutta yhteiskäyttö MAO:n estäjien kanssa (esim. selegiliini) ei ole turvallista. Miehelläsi ei viestisi perusteella ole käytössä MAO:n estäjiä.

Miehelläsi on käytössä hyvin pieni annos eli 25 mg/vrk. Voi olla että suuremmalla annoksella tulisi selvempi hyöty masennuksen hoidossa. Sertraliini sopii miehesi nykyisten lääkkeiden kanssa, mutta mikäli donepetsiili on käytössä yhdessä sertraliinin kanssa, tulisi maksa-arvot aika-ajoin tarkistaa.

Ystävällisin terveisin
Valtteri Kaasinen

« Takaisin

Voiko kohonnut verensokeri johtua Parkinsonista?

Paapalani oli parkinsonin tauti. Voiko testin tehdä verikokeella? Käteni tärisee aika ajoin ja jos jännitän. Voiko kohonnu veren sokeri johtua taudista?

Lisäksi haluaisin tietää että vaikutaako krooninen poskiontelu tulehdus veren sokeriarvoihin?

Parkinsonin taudin diagnoosia ei voida tehdä verikokeella, vaan tarvitaan neurologin tekemä kliininen tutkimus. Parkinsonin tauti ei tiettävästi nosta veren sokeriarvoja. Tiedossani ei myöskään ole, että poskiontelotulehdus voisi merkittävästi veren sokeriarvoihin vaikuttaa.

Ystävällisin terveisin,
Valtteri Kaasinen

« Takaisin

Voisiko leikkauksesta olla apua lanneselän kipuihin?

Parkinson diagnosoitu muutama vuosi sitten. Liikuin noin puoli vuotta sitten melko reippaasti rollaattorin avulla , sitä ennen ilman apuvälineitä, nyt rajoitetusti pyörätuolin kanssa. Magneettikuvauksessa löytyi L5-juurivaurio ja kysta. Jatkohoidosta ei vielä ole sovittu ja fysikaalinen jumppa kovien kipujen takia jätetty toistaiseksi. Kysta mainittu syyksi kipuihin. Särkylääkkeitä menee roppakaupalla. Mietin millä keinoin saisin kävelyn takaisin? Olisiko leikkaushoidosta parkislaiselle apua? Parkislääkkeet todettu sopiviksi.

Parkinsonin tauti ei sinänsä ole este leikkaushoidoille. Lanneselän tilanteen leikkaushoidon kannalta osaa parhaiten arvioida selkäortopedi tai neurokirurgi. L5-juurivaurio voi aiheutua useasta syystä ja kystan koko sekä sijainti vaikuttavat myös asiaan.

Viestisi perusteella on vaikea arvioida kuinka paljon nykyisestä kävelyongelmasta johtuu lanneselästä ja kuinka paljon muista asioista kuten Parkinsonin taudista. Mikäli kyseessä on pääasiassa selästä johtuva ongelma, on vaihtoehtoja lähinnä kaksi eli leikkaus tai kuntoutus yhdistettynä lääkehoitoon. Riippumatta siitä kumpaan vaihtoehtoon päädytään, olisi tärkeää käynnistää fysioterapeuttinen kuntoutus heti kun se kivun rajoissa on mahdollista. Tätä tarkoitusta varten myös kipulääkityksesi Parkinson-lääkitysten lisäksi tulisi optimoida.

Ystävällisin terveisin,
Valtteri Kaasinen

« Takaisin

Botuliinin käyttö Parkinson-potilaan niskakivun hoidossa

Mieheni sairastaa Parkinsonin tautia ja hänellä ongelmana on jäykkä niska, onko siihen mitään hoitoa olemassa, fysioterapia ei auta, neurologi miettii nyt botuliinia, auttaako se? Mitä kannattaa tehdä?

Botuliinia käytetään niskaongelmissa erityisesti lihasjänteyshäiriöissä (servikaalinen dystonia). Parkinsonin taudissa botuliinia on tutkittu suhteellisen vähän lukuunottamatta liiallista syljeneritystä, johon botuliinia on käytetty myös Parkinson-potilailla. Yksi tutkimus on tehty, missä Parkinson-potilaiden niskan alueen pakkoliikkeitä yritettiin hoitaa botuliinilla, mutta lääkkeen haitat ylittivät siitä saatavan hyödyn.

Olennaista on, onko miehesi jäykkään niskaan syynä lihaksiston dystonia vai ei. Dystoniseen lihasjäykkyyteen viittaa esimerkiksi pään virheasennot (pää kallellaan johonkin suuntaan). Botuliini voi toimia dystoniassa, mutta ei siis niskan pakkoliikkeissä eikä löydy myöskään tutkittua tietoa niskan muun lihasjäykkyyden hoidossa Parkinson-potilailla.

Ystävällisin terveisin,
Valtteri Kaasinen

Kirjallisuutta:
Espay ym. Botulinum toxin type A for levodopa-induced cervical dyskineasias in Parkinson’s disease: unfavorable risk-benefit ratio. Mov Disord 2011;26: 913-4.

« Takaisin

Alzheimerin taudin periytyminen

Olen 49-vuotias mies. Olen huomannut sormissa alkavaa ns. lepovapinaa (tekstistä tulee vapisevaa ja kynä ei meinaa pysyä kädessä), kihelmöintiä, kuumotusta, kömpelyyttä ja kylmäsormisuutta. Kärsin myös unettomuudesta ja muistini on heikentynyt, eli joudun pinnistelemään asioita mielestäni. Mielialani vaihtelee laidasta laitaan ja kärsin myös hikoilusta ja kylmänolon tunteesta. Suoleni toiminta on hidastunut ja n. 4 päivän (joskus 3 päivän) välein käyn wc:ssä “isommalla hädällä”. Virtsarakko toimii taas päinvastoin, eli päivässä saa usein käydä wc:ssä. Minulle tulee joskus lihaspistoja sydämen ympärille. Kurkun rauhaset ovat turvonneet ja kurkku on kipeä ja joskus on vaikea niellä. Suun ylälaki on arka ja siellä on ilmeisesti jotain rakkuloita.

Äidilläni on 6 siskoa (äitini lisäksi) ja 2 veljeä. Äidin siskoista kahdella on Parkinsonin tauti ja äidilläni Alzheimerin tauti. Miten nämä periytyvät? Pitäisikö minun mennä tutkimuksiin näistä oireistani?

Sairastan itse Sjögrenin oireyhtymää (diagnosoitu 90-luvun puolessavälissä), Fibramyalgiaa. Isän puolella on reumaa ja joudun jopa kesäisin pitämään villasukkia jalassa kipujen ja kylmyyden vuoksi. Nämä em. oireet ovat tosia minulla ja en liioittele niitä yhtään. Toivon, että saisin Teiltä jonkinlaista neuvoa, miten mennä tästä eteenpäin?

Oireesi eivät kovin hyvin sovi Parkinsonin taudiksi. Kuvaamasi vapina ei vaikuta lepovapinalta, koska se tulee esille lihastyön aikana (kirjoittaminen). Myöskään lihasjäykkyyttä tai hidasliikkeisyyttä ei ilmeisesti ole.

Alzheimerin tauti ja Parkinsonin tauti ovat syntymekanismeiltaan melko erilaiset eikä niiden periytyvyyskään ole yhteydessä toisiinsa. Äitisi sisarilla esiintynyt Parkinsonin tauti ei juurikaan nosta omaa riskiäsi sairastua tautiin (ei tautia omilla sisaruksilla, vanhemmilla tai isovanhemmilla). Vallitsevaan periytyvyyteen sukusi sairaudet eivät sovi eli korkeintaan peittyvästi (heikommin) periytyvästä taudista on kysymys. Todennäköisintä kuitenkin on, että kyseessä ei ole suoraan yksittäisen geenivirheen vuoksi periytyvä Parkinsonin tauti.

Sinulla on moninaisia oireita, joiden syy tulisi selvittää. Ehdotan että hakeutuisit aluksi yleislääkärin vastaanotolle, missä voidaan tehdä alkuselvitykset oireiston syystä. Syytä on tarkistaa esimerkiksi perusverikokeita.

Ystävällisin terveisin,
Valtteri Kaasinen

« Takaisin

« Takaisin

Minkälainen voimaharjoittelu sopii Parkinson-potilaalle?

Olen personal trainer ja keskustelin Parkinsonia sairastavan henkilön kanssa. Mietin voisiko voimaharjoittelu auttaa ja tulin katsomaan näitä sivuja. Uutinen painoharjoittelun vaikutuksista herätti kysymyksen: Millaista voimaharjoittelua kannattaisi tehdä? Lihasten hermotukseen vaikuttavaa (toistot 3-6), hypertrofista (toistot 8-12) vai lihaskestävyyttä (toistot 15->)? Vai noita kaikkia vaihdellen ”normaalin” kaavan mukaan: aloitus lihaskestävyydellä, 4 viikon jälkeen hypertrofista, sitten hermotusta, takaisin lihaskestävyyteen jne.

Henkilö on myös huomattavan ylipainoinen ja 2-tyypin diabetes vaivaa. Laihtuminen ei varmaan vaikuta Parkinsonin oireisiin, vaikka se muuten olisikin hyväksi hänelle?

Jos tästä nyt asiakassuhde syntyy niin kannattanee lähteä liikkeelle käymällä yhdessä lääkärin luona?

Painoharjoittelusta ei ole vielä kovin paljoa tutkimustietoa Parkinsonin taudissa. Hiljattain on kuitenkin julkaistu hyvälaatuinen tutkimus (Corcos ym., viite alla) progressiivisen painoharjoittelun vaikutuksesta Parkinson-potilailla. Seuranta-aika oli kaksi vuotta ja progressiivinen voimaharjoittelu (progressive resistance exercise) vähensi Parkinsonin taudin keskeisiä oireita (vapina, hidasliikkeisyys ja lihasjäykkyys) verrattuna kevyempään harjoitusohjelmaan (fitness counts exercise program), johon liittyi venyttelyä ja voimaharjoittelua ilman progressiota  tai voima+nopeus harjoittelua.

Tehokkaaksi raportoidussa harjoitusohjelmassa potilaat tapasivat personal trainerin ensimmäisen 6 kk:n ajan kahdesti viikossa ja tämän jälkeen kerran viikossa. Ohessa kyseisen tutkimuksen personal trainereiden käyttämä harjoitusohjelma. Kaikkiaan 32 personal traineria teki tätä ohjelmaa asiakkailleen 20 kuntokeskuksessa kahden vuoden ajan. Harjoitusohjelma tehtiin one-on-one harjoitteluna eli kyseessä ei ollut ryhmämuotoinen toiminta.

Corson et al. Mov Disord 2013:
“Progressive Resistance Exercise Program
At the first visit with the personal trainer, a one-repetition maximum (1RM) was established for each exercise. Resistance was set at approximately 30-40% of the 1RM for upper body exercises and 50-60% of 1RM for lower body exercises during the first week of training.  As soon as the subject was able to perform a set of the exercises using good form and perceive the exercise to be somewhat easy, the resistance was increased by at least 5% or as allowed by the equipment.  Each repetition lasted 6-9 seconds.  Subjects raised the weight over 2-3 seconds, paused briefly (2-3 seconds), and slowly lowered the weight (3-4 seconds). Subjects performed 3 sets of 8 repetitions for each exercise starting with just 1 set and working up to 3 sets as they progressed. After 8 weeks on the strength program, subjects switched to a strength plus speed program. Here the emphasis was on the speed with which each repetition was completed. The resistance was set at 70-80% of their 1 repetition maximum and each subject performed 2 sets of 12 repetitions. Every 8 weeks subjects alternated between the strength and strength plus speed training programs. The resistance was set at where they left off for the respective programs.  The following 11 exercises were used: 1) chest press, 2) lateral pull down, 3) reverse flys, 4) double leg press, 5) biceps curl, 6) shoulder press, 7) triceps extension, 8) back extension, 9) knee extension, 10) hip extension, and 11) rotary calf.”

Suosittelen suunnittelemaan asiakkaasi painoharjoittelun tämän mallin mukaisesti, koska se on tutkitusti tehokas Parkinsonin taudissa. Joka tapauksessa  painoharjoittelu kannattaa yhdistää aerobiseen harjoitteluun ja huomioiden muut sairaudet, täytyy lähteä liikkeelle kevyesti. Laihtuminen on hänelle hyödyllistä ei niinkään Parkinsonin taudin vaan muiden sairauksien kuten diabeteksen vuoksi. Esimerkiksi kävelymatolla tapahtuvalla kävelyharjoituksille asteittain nopeutta ja kestoa pidentäen, on tutkitusti vaikutusta Parkinsonin taudissa parantaen kävelynopeutta ja askelpituutta (viite alla). Erityyppisten fysioterapeuttisten keinojen käytön osalta ei kuitenkaan ole yksimielisyyttä eikä julkaistun tiedon perusteella voida sanoa että jokin tietty fysioterapeuttinen kuntoutuskeino olisi ylivertainen toisiin verrattuna.

Ehdotan että keskustelet tämäntyyppisestä harjoitusohjelmasta asiakkaasi kanssa ja mikäli hän on siihen suostuvainen, varmistatte hoitavalta lääkäriltä että siihen ei ole esteitä.

Ystävällisin terveisin
Valtteri Kaasinen

Kirjallisuutta:
Corcos ym. A two-year randomized controlled trial of progressive resistance exercise for Parkinson’s disease. Mov Disord 2013;9:1230-1240

Mehrholz ym. Treadmill training for patients with Parkinson’s disease. Cochrane Database Syst Rev 2010;1:CD007830

Tomlinson ym. Physiotherapy for Parkinson’s disease: a comparison for techniques. Cochrane Database Syst Rev 2014;6:CD002815

« Takaisin

Mistä johtuu tahaton nukahtelu?

Tämä on kiusallista linja-autolla liikkuessa ja leffassa.

Päiväaikainen tahaton nukahtelu voi liittyä moniin asioihin, kuten esimerkiksi hoitamattomaan uniapneaan. Parkinson-potilaalla pitää muiden syiden lisäksi huomioida lääkesivuvaikutusten mahdollisuus.

Dopamiiniagonisteihin (pramipeksoli, ropiniroli ja rotigotiini) ja levodopaan liittyy mahdollisuus väsymykseen sivuvaikutuksena. Viisitoista vuotta sitten julkaistiin keskustelua herättänyt artikkeli lääkityistä potilaista, jotka olivat nukahtaneet yllättäen rattiin autoa ajaessaan (viite alla). Myöhemmin on tullut esille, että kyseessä ei ollut niinkään yhden lääkeaineen tai edes lääkeaineryhmän aiheuttama sivuvaikutus, vaan lähes kaikki dopamiinijärjestelmään vaikuttavat lääkkeet MAO-B:n estäjiä lukuunottamatta voivat aiheuttaa väsymystä ja nukahtelua sivuvaikutuksena. Tämä täytyy pitää mielessä kun näitä lääkkeitä käyttää.

Suosittelen keskustelemaan tästä hoitavan neurologisi kanssa. Riippuen oireista ja tilanteestasi, voi esimerkiksi unipatjatutkimus, sokeriaineenvaihdunnan selvittäminen tai lääkityksen muuttaminen olla tarpeellista.

Ystävällisin terveisin
altteri Kaasinen

« Takaisin