Viittaavatko oireeni Parkinsonismiin?

Olen jo pitkään pohtinut mahdollisuutta ja tarvetta hakeutua tutkimukseen, joka kenties selittäisi ja vahvistaisi pelkoni Parkinsonin taudista. Toisaalta tiedän, että diagnosointi on vaikeaa, varsinkin ennen näkyviä motorisia oireita.

Syyt, miksi asiaa pohdin, liittyvät sekä omiin tuntemuksiin että perheen potilaisiin. Isän puolelta Parkinsonia sairasti mummoni. Isäni veli on saanut diagnoosin ehkä kymmenen vuotta sitten ja tauti on käsittääkseni aika vaikea ja etenee nopeasti. Nyt on mielestäni myös isäni alkanut oireilla fyysisesti, muttei ole vielä hakeutunut lääkärille. Äitini sisar sairasti myös Parkinsonia, jonka diagnosointi oli vaikeaa ja vei aikaa ja siihen liittyi vakavaa masennusta (voi tietysti johtua muustakin).

Itselläni on oireita, jotka osaan itsekin selittää johtuvan muusta kuin Parkinsonista, mutta näiden läheisten potilaiden seuraaminen ei voi olla herättämättä pelkoa. Olen lähes koko ikäni kärsinyt niska-hartia-seudun ajoittaisista vaivoista. Voimakasta lihasten ”jäykistymistä”, kipuilua, joka aiheuttanut päänsärkyä. Tila kestää joitakin päiviä ja laukeaa pois. Olen miettinyt yhtäläisyyttä hormonikiertoon, koska tällaisia jäykkyystiloja ilmaantuu keskimäärin kerran kuukaudessa. Pidempiä kivuttomia jaksojakin on. Nyt ensimmäistä kertaa on alkanut kipuja tuntumaan myös lantiossa ja alaselässä sekä lonkissa. En pääse aamuisin sängystä ylös kuin kierähtämällä ja olen vaihtanut patjani kovempaan toivoen helpotusta. Ehkä patjan vaihdon seurauksena, alkoi kivut olkapäässä. Ja käden puutuminen. Jos nukuin kyljelläni, allani oleva käsi ei puutunut, vaan ylempi oleva käsi oli kipeä ja puutunut.

Ehkä enemmän kuin em. oireet, minua huolestuttaa ajoittaiset silmäoireet. Keskellä päivää, ilman erityistä varoitusta, silmäni menevät kiinni, ja tuntuu, etten saa niitä auki. Joskus näin käy haukottelun seurauksena. Tilanteessa on kysymys sekunneista, mutta se tuntuu todella pitkältä ajalta, ja mietin huomasiko joku ja entä, jos olisin ajanut autoa? Lisäksi, kerran aikaisemmin oli jakso ja juuri nyt, kärsin suunnattomasta väsymyksestä. Voisin nukkua loputtomiin ja silti herätä väsyneenä. Lähes jatkuvasti käyn kuin puolivaloilla, olen hidas tekemään yhtään mitään, ja se ei ole minulle tyypillistä. Kärsin tästä tilanteesta, mutten saa itsestäni irti muuta kuin listoja, mitä pitäisi tehdä, enkä käytännössä tee mitään. Voin tietysti kärsiä masennuksesta, uupumuksesta tai ties mistä, mutta en saa mielestäni Parkinsonin mahdollisuutta. En selkeästi pysty erottamaan, olenko oikeasti fyysisesti hidastunut, vai johtuu hidastumiseni päästäni? Mikä minua lamauttaa? Olen kuin unissakävelijä.

Milloin ja mihin voisin hakeutua tutkimuksiin? Vai onko taustani edes huolestuttava?

Olen 47-vuotias, kahden lapsen äiti (7- ja 11-vuotiaat). Mielestäni olen terve. Vaihdevuosioireita on hoidettu aktiivisesti jo pari vuotta. Joogaan kerran viikossa ja syön terveellisesti, en käytä lääkkeitä.

Sinulla on monimuotoisia oireita, jotka eivät ole tyypillisiä Parkinsonin taudin esioireita. Nykytietämyksen mukaan Parkinsonin taudin premotorisia (eli ennen klassisia lihasoireita esiintyviä) oireita ovat mm. hajuaistin heikkeneminen, ummetus ja ns. REM-unen säätelyhäiriö. Viestisi perusteella sinulla ei näitä ole.

Oireesi kuitenkin aiheuttavat sinulle huolta ja jo sen vuoksi suosittelen, että hakeutuisit lääkärin vastaanotolle.  Jos ei muuta, niin ainakin huoltasi saataisiin vähennettyä mikäli erityistä elimellistä syytä ei oireillesi löydy. Viestisi perusteella on vaikea arvioida mistä on kysymys, mutta esimerkiksi blefarospasmi eli silmien seudun lihaksiston paikallinen dystonia voi aiheuttaa tällaista silmien sulkeutumisia. Asia tulisi kuitenkin arvioida vastaanotolla.

Ystävällisin terveisin
Valtteri Kaasinen

« Takaisin