Perheenäidin aloitekyvyttömyys ja aamujäykkyys

Hei! Olen pian 40 vuotta täyttävä perheenäiti ja hieman huolissani ollut jo pitemmän aikaa. Olen jo pitkään tuntenut, että kaikki ei ole kunnossa. On vaikeaa eritellä, mikä sen kokonaisvaltaisen tunteen siitä tekee, mutta yksittäisiä pieniä huomioita olen tehnyt. Monien noiden asioiden kohdalla olen yrittänyt perustella itselleni niitä, milloin mitenkin ja milläkin.

Olen jo pitkään ollut kovin aikaansaamaton ja väsynyt. Tiedän, että kotia tulisi kunnostaa ja kohentaa, mutta en saa mitään aikaiseksi. Tiedän, että minun tulisi aloittaa liikkuminen, harrastaminen ja ystävien tapaaminen, mutta kaikki tuntuu vaan niin hankalalta. Olen hyvin sosiaalinen ja perheemme omaa hyvin laajan sosiaalisen verkoston. Olen myös alkanut hikoilla, mikä ei ole minulle tyypillistä. Itken pelkästä ajatuksesta – herkistyn niin ilosta kun surustakin todella voimakkaasti.

Olen perustellut näitä itselleni lievällä masennuksella (jota ei todellakaan ole edes diagnosoitu, työni hoidan hyvin ja sairaslomia minulla ei ole). Hikoilun olen perustellut itselleni sillä, että äidilläni alkoi vaihdevuodet hyvin varhaisessa vaiheessa, jo noin nelikymppisenä. Mutta lievän matalan mielialan piikkiin ei voi laittaa aamujäykkää kävelyä, kirjoittamisen tuottamaa tuskaa ja sitä, että verbaalisesti lahjakkaana ihmisenä koen usein olevani aivan hukassa, kun en saa oikeita asioita suustani oikealla tavalla ulos. Olen myös pitkän aikaa kantanut purkit ja pullot miehelleni avattavaksi, kun itse en niitä enää auki saa. Koen myös usein pudottelevani tavaroita ja olevani jotenkin hukassa motoriikkani kanssa.

Isäni kuoli vajaat viisi vuotta sitten. Isälläni oli todettu Parkinsonin tauti ainoastaan vuosi ennen kuolemaa. Tietenkään tämä ei ollut syy kuolemaan. Isälläni oli muita sairauksia, ja toki Parkinsoniin aloitettu aggressiivinen lääkitys osaltaan varmasti ”nopeutti” isän lähtöä (uniapnea, metabolinen oireyhtymä jne.). Mietin, otetaanko minut vakavasti, jos hakeudun neurologin vastaanotolle, ja miltä oireeni/havaintoni ammattilaisen silmissä vaikuttavat? Olen otettu ja kiitollinen vastauksestasi.

Oireistosi esimerkiksi itkuherkkyyden ja passivoitumisen osalta muistuttaa depressiota, ja olet itsekin tätä vaihtoehtoa pohtinut. Näillä oireilla sinut otetaan kuitenkin vakavasti myös neurologin vastaanotolla. Erityisesti motoriikkaan liittyvät oireesi eivät ole aivan yksiselitteisesti depressioon liittyviä. Totta tosin on, että mieliala-asiat vaikuttavat kokonaisvaltaisesti, ja uupuneisuus voi vaikuttaa lihasvoimiin.

Ehdottaisin, että aluksi hakeutuisit tutkittavaksi oman yleislääkärisi vastaanotolle. Hän voisi yhdessä kanssasi vielä arvioida näitä oireita ja niiden mahdollisia syitä. Lisäksi saattaa olla tarpeen tutkia hormonaalista toimintaa huomioiden hikoilusi (esim. kilpirauhashormonit, kuukautissykli). Mikäli sitten tulee esille, että oireesi voisivat johtua ainakin osittain neurologisesta syystä, lääkärisi laatii lähetteen neurologille. Hän voi myös keskustella halutessasi mielialaongelmista ja niiden hoidosta.

Ystävällisin terveisin,
Valtteri Kaasinen