Nopea liikuntakyvyn paraneminen

Meitä on täällä kaksi Parkinsonilaista, jotka suu auki ihmettelee sellaista asiaa, kun kotikaupungissamme on eräs 75-vuotias mies, jolla on tämä sama tauti kun meillä. Oliko se nyt tammi- vai helmikuussa, kun näimme tämän miehen liikkuvan katua alaspäin hyvin hyvin hiljaa, ja nyt syyskuussa kun näimme hänet kylillä, niin hän käveli kuten muutkin ihmiset, ehkä hieman kumarassa, mutta kuitenkin tuli vastaan ja sanoi että moikka. Olemme tavanneet hänen kanssaan keskussairaalassa ja siitä tuttuus.

Mitenkä tämä on mahdollista?? Minä nimittäin ihan uteliaisuuttani häneltä asiasta kysyin, ja hän vain nauroi. Kun asian vaimolle kerroin niin kommentti oli, että älä nyt vanha mies puhu omiasi. Miten on, onko asia mahdollista vai heittääkö meillä jotenkin ”vanhoilla miehillä”? On sellainen asia, että voisko sitä ihmeeksi sanoa, vai miten lie?

Tavallisin syy tällaiseen Parkinson-potilaan liikuntakyvyn paranemiseen on lääkitys. Epäilen, että vielä alkuvuodesta tutullanne oli vain vähän tai ei ollenkaan levodopaa käytössä. Tämän vuoden aikana lääkitys on aloitettu, se on sopivalla annostuksella ja liikuntakyky on selvästi parantunut (lihasjäykkyys ja liikkeiden hitaus vähentyneet).

Kun levodopa tuli käyttöön 1960-luvulla, nähtiin todellisia ihmeparanemisia liikuntakyvyssä. Täysin jäykät ja liikuntakyvyttömät potilaat kirjaimellisesti ottivat vuoteensa ja lähtivät kävelemään levodopan aloittamisen jälkeen. Voin suositella neurologi Oliver Sacksin kirjaa ja tästä tehtyä elokuvaa ”Heräämisiä”, joka kertoo levodopahoidon alkuvaiheista. Sacks kuvaa, kuinka potilaat (ei tosin Parkinson-potilaat, vaan samantyyppisistä oireista kärsivät) saivat elämänsä takaisin. Esille tulevat myös levodopahoidon mahdolliset sivuvaikutukset, kuten pakkoliikkeet.

Ystävällisin terveisin,
Valtteri Kaasinen

« Takaisin