MAO-B-entsyymin estäjiä voidaan käyttää hoidossa monipuolisesti
Rasagiliini ja selegiliini ovat niin sanottuja MAO-B-entsyymin estäjiä. Ne hidastavat aivoissa dopamiinia hajottavan MAO-B-entsyymin toimintaa ja siten epäsuorasti lisäävät dopamiinin määrää aivoissa. Tämän seurauksena myös oireet luonnollisesti helpottuvat.
Sekä rasagiliinia että selegiliiniä voidaan käyttää Parkinsonin taudin ensimmäisenä lääkehoitona varsinkin silloin, jos levodopan aloitusta halutaan siirtää myöhemmäksi. Toisaalta ne sopeutuvat myös lisälääkkeiksi taudin myöhäisempien vaiheiden hoitoon. Rasagiliinin yhdistäminen levodopalääkitykseen vähentää tilanvaihtelusta kärsivän potilaan päivittäistä off-aikaa ja toisaalta lisää on-aikaa. Selegiliinistä puolestaan saattaa olla hyötyä motoristen komplikaatioiden hoidossa.
Rasagiliinin on todettu estävän MAO-B-entsyymiä tehokkaammin kuin selegiliinin vaikkakaan näiden lääkeaineiden oireita helpottavaa tehoa ei ole vielä tutkimuksissa vertailtu.
Kuten kaikkiin Parkinsonin taudin lääkehoitoihin, myös MAO-B-entsyymin estäjiin liittyy tiettyjä haittavaikutuksia. Rasagliini-hoidon yhteydessä saattaa esiintyä muun muassa päänsärkyä ja flunssaoireita. Kliinisissä tutkimuksissa oireiden yleisyydessä ei kuitenkaan ollut eroa lumelääkitykseen nähden. Selegiliini puolestaan voi laskea verenpainetta ja aiheuttaa rytmihäiriöitä ja pahoinvointia. Selegiliini saattaa tutkimusten mukaan aiheuttaa myös unettomuutta, joka johtuu todennäköisesti sen amfetamiini-metaboliiteista.
