Miksi tautini etenee nopeasti?

Muistelen, että kaksi vuotta sitten laitoin Ystävänpäivä-messuilla lounaan ja kahvit 500 hengelle. Nyt olen varjo siitä energisyydestä. Diagnoosi tehtiin 18 kk sitten. Lääkitys ropiniroli hydrochloridum ja nyt 16 mg. 1v ja 1kk jälkeen lääkkeeksi myös rasagiliini 1mg x 1, levodopa ja karbidopa 100/25 1×4.

Keppi/ sauvat/ rollaattori käytössä. Tasapaino menee ja kaatuilen helposti, Jalat ovat kankeat ja särkee. Suu ikään kuin halvaantuu, puhe sössöttävää ja käsiala epäselvää. Minua verrataan paljon vanhempiin (itse56) ja kauemmin sairastaneisiin potilaisiin, jotka ovat paljon parempi kuntoisempia. Mitkähän seikat tämän ovat saaneet aikaan? Tiedän, että sairaus on yksilöllinen, mutta näin suuri ero? Onko mitään tehtävissä?

Parkinsonin tauti tosiaankin etenee yksilölliseen tahtiin ja taudin luonteessa on suurta vaihtelua. Joskus on myös niin, että alkuun Parkinsonin taudiksi epäilty tauti ei olekaan Parkinsonin tautia vaan jotakin muuta.

Saattaa esimerkiksi käydä niin, että tauti etenee tavallista nopeammin eikä Parkinson-lääkkeillä (erityisesti levodopalla) tunnu olevan kunnollista tehoa oireisiin. Tautiin saattaa myös tulla liitännäisoireita, jotka eivät ole Parkinsonin taudille tyypillisiä. Esimerkiksi MSA-tautiin (multippelisysteemiatrofia) voi liittyä ns. ortostaattinen hypotensio tai virtsanpidätyskyvyn häiriö kun taas PSP-tautiin (progressiivinen supranukleaarinen halvaus) voi liittyä silmien liikkeiden häiriö.

Viestisi perusteella en epäile, että sinulla olisi kumpaakaan näistä taudeista. Kyseessä voi hyvin olla Parkinsonin tauti, joka ainakin alkuvaiheessaan on edennyt tavallista nopeammin. Yleisellä tasolla voidaan kuitenkin todeta, että mikäli tauti etenee nopeasti ja lääkkeet tepsivät huonosti myös diagnoosia voidaan arvioida uudelleen huomioiden mahdollisuus esim. näihin Parkinsonin taudin kaltaisiin sairauksiin joita myös Parkinson-plus syndroomiksi kutsutaan. Tavallisesti levodopa ei näissä taudeissa anna paljoa apua oireiden hallintaan. Mikäli sinulla levodopa ei tunnu vaikuttavan, voit ehkä keskustella näistä asioista vielä hoitavan neurologisi kanssa.

Ystävällisin terveisin,
Valtteri Kaasinen

« Takaisin