Pitkälle edennyt Parkinsonin tauti

Äidilläni on juuri todettu Parkinsonin tauti. Liian myöhäänkö? Noin kolme vuotta sitten alkoi virtsatientulehduksilla ja päätyi siihen, että äiti on katetroinut itseään jo 2 vuotta. Nyt homma on siinä pisteessä, että kädet vapisevat niin paljon, jotta laitettiin pissapussi. Äiti on 71-vuotias ja hänelle on todettu osteoporoosi.

Pyörtyilee jatkuvasti ja on tajunnan menetyksiä. Jalat eivät toimi ja ulostaminen on vaikeaa. Hän on ollut nyt sairaalassa 3 viikkoa, täysin petipotilaana. Nouseeko hän enää koskaan jaloilleen? Parkinsonin lääkitys on kuulemma aloitettu. Ota nyt selvää kun kukaan ei kerro missä mennään? Ihanaa, että on tällainen mahdollisuus kysyä tässä tiedottomuudessa teiltä!! Onko siis mitään tehtävissä?

Mainitset, että äitisi jalat eivät toimi kunnolla ja hänelle on nyt sairaalassa aloitettu lääkitys Parkinsonin tautiin. Todennäköisesti kyseessä on levodopa ja merkittävää helpottumista hänen oireissaan on odotettavissa, mikäli jalkojen toimimattomuus (jäykkyys) liittyy Parkinsonin tautiin. Levodopahoidon alkuaikoina koettiin suoranaisia ihmeparanemisia, kun jo vuosia petipotilaana olleet henkilöt lääkkeen johdosta saivat kävelykykynsä takaisin.

Virtsatietulehdukset eivät ole tavallisesti Parkinsonin taudin ensioire. Vaikuttaakin siltä, että äidilläsi ehkä on useampi samanaikainen ongelma. Gynekologin/urologin konsultaatio on tarpeellinen, mikäli sellaista ei ole jo aiemmin järjestetty.

Ummetus on yleinen oire Parkinson-potilailla, mutta yleistä se on toki muutenkin. Äitisi pyörtyily voi muiden asioiden ohella liittyä ns. asentohypotensioon, eli asennosta riippuvaiseen verenpaineen laskuun, joka on Parkinsonin taudin yleinen liitännäisoire.

Koska äitisi yleisvointi on huono ja hänellä on näitä erilaisia ongelmia, paras paikka tilanteen kartoittamiseen onkin sairaalan vuodeosastolla. Sieltä käsin voidaan eri erikoisaloja konsultoida ja kuntouttaa hänet lääkehoidon rinnalla taas liikkuvaksi.

Ystävällisin terveisin,
Valtteri Kaasinen

« Takaisin