Mustasukkaisuus ja aistiharhat

Äitini on 62-vuotias, ja Parkinson-diagnoosista on nyt 6-7 vuotta. Parin viime vuoden aikana on ilmennyt monenlaisia psyykkisiä oireita, joiden oletamme johtuvan lääkityksen epätasapainosta. Raskasta on erityisesti se, että oireet ilmenevät liiallisena mustasukkaisuutena ja erilaisina epäilyinä oman perheemme jäseniä kohtaan. Viime syksynä tilanne kärjistyi aistiharhoina ja jopa väkivaltaisina hallusinaatioina, mikä luonnollisesti johti erilaisiin pelkotiloihin. Kun saimme äitini vihdoin uskomaan ja oivaltamaan, että harhat eivät ole totta, ne katosivat aivan yllättäen. Onko normaalia, että lääkityksestä johtuvat oireet näin voimakkaasti vaihtelevat? Lääkäriäkin konsultoitiin tuolloin, mutta resurssien puutteessa äitini ei päässyt edes vastaanotolle. Lääkitystä ei siis muutettu.

Äidilläni on määräaikaistarkastus pian edessä. Hän on itse tilanteeseen tyytyväinen päästyään varsinaisista harhoista, mutta ei suostu uskomaan sitä, että myöskään mustasukkaisuuteen ei ole aihetta. Tämä kuormittaa äitini ja isäni suhdetta todella pahasti. Mitä ihmettä me perheenjäsenet voimme tehdä, ellei puhe auta? Äitini suuttuu, jos otamme lääkäriin yhteyttä ”selän takana”. Olemme nytkin vasta paikkailemassa välejämme tuon ”harhaepisodin” jälkeen. Tuolloin meidän oli pakko kontaktoida lääkärin kanssa ilman äitini lupaa.

Onko realistista toivoa, että tilanne kohenee lääkityksen muutoksella? Ja mikä on kokemus lääkityksen tai annoksen muuttamisesta yleensä, onko siitä enemmän hyötyä vai haittaa jos pääasialliset Parkinson-oireet (vapina jne.) pysyvät jotakuinkin kurissa nykyisellä lääkityksellä?

Äitisi lääkitys on siis pysynyt koko ajan samana ja hänellä on esiintynyt harhaisuusjakso, joka on sitten täysin loppunut. Tämä ei ole aivan tyypillistä ja vaikuttaakin siltä, että äitisi harhatkaan eivät ole täysin loppuneet ainakaan mustasukkaisuuden osalta. Mustasukkaisuusharha on monesti äärimmäisen raskas käsiteltävä, koska liiallinen mustasukkaisuus saattaa tuhota kymmenien vuosien kestoisia parisuhteita. Näköharhat on helpommin käsiteltävä asia, koska ne eivät niinkään liiku tunteiden tasolla. Pidän myös mahdollisena sitä, että äitisi edelleen näkee harhoja mutta ei kerro niistä.

Lääkityksen osalta tilannetta lähestytään siten, että tiettyjä lääkkeitä vähennetään ja mahdollisesti aloitetaan harhoja vähentävä lääke. En usko, että äitisi on nykyisessä tilanteessa halukas aloittamaan harhoja vähentävää lääkitystä, eikä se välttämättä ole tarpeellistakaan. Sen sijaan lääkityksen vähentäminen on tarpeen, ja se tulisi aloittaa dopamiiniagonisteista (pramipeksoli tai ropiniroli), jos äidilläsi on niitä käytössä. Jos Parkinson-oireet tästä lisääntyvät, voidaan varovasti lisätä levodopaa näiden lääkkeiden vähentämistä kompensoimaan. Jos dopamiiniagonistien vähentäminen ei auta, puretaan MAO-B:n estäjä. Jos edelleen on ongelmia, pitää äitisi kanssa keskustella harhoja vähentävästä lääkityksestä. Vastaanotolla tulisi myös kartoittaa äitisi muistia. Myös muistihäiriösairauksiin ja dementiaan saattaa liittyä tämänkaltaisia ongelmia.

Ystävällisin terveisin,
Valtteri Kaasinen

« Takaisin