A+ a- tulosta

Lääkehoito

Lääkkeet ovat masennuksen hoidossa keskeisessä asemassa. Niiden merkitys korostuu varsinkin vakavien masennustilojen hoidossa. Vanhimmat masennuksen hoidossa käytetyt lääkkeet ovat olleet käytössä jo noin 50 vuoden ajan. Lääkehoitojen avulla voidaan helpottaa yhä useamman masennuksesta kärsivän elämää, ja arvioiden mukaan noin kaksi kolmesta masennukseen sairastuneesta hyötyy lääkkeistä tavalla tai toisella. 

Uusien masennuslääkkeiden käyttö perustuu niiden helppokäyttöisyyteen sekä nopeaan vaikutukseen. Masennuksen hoidossa käytettävät lääkkeet vaikuttavat yleensä yhteen tai useampaan hermosolujen välisen tiedonkulun mekanismiin. Parantumisen kannalta tärkeimpiä välittäjäaineita ovat serotoniini, noradrenaliini ja dopamiini. Masennuksen lääkehoito vaatii kärsivällisyyttä, sillä oireet lievittyvät vähitellen. Lisäksi oireiden poistuttua lääkitystä on hyvä jatkaa riittävän pitkään toipumisen jälkeen masennuksen uusiutumisvaaran vuoksi. 

Masennuksen hoitoon on käytettävissä rakenteeltaan, haittavaikutuksiltaan ja teholtaan toisistaan poikkeavia masennuslääkkeitä. Lääkkeen valinta ja käytettävä lääkeannos määräytyvät aina yksilöllisesti.

Yleisiä ohjeita lääkehoidosta

  • Selvitä lääkkeesi hyödyt ja haitat lääkärisi kanssa. Vakavat haittavaikutukset ovat harvinaisia.
  • Ole kärsivällinen ja pitkäjänteinen. Hoito ei välttämättä tehoa heti.
  • Älä lopeta lääkettä omin päin vaikka tuntisitkin, että olet jo kunnossa.
  • Vältä alkoholia.
  • Masennuslääkkeet eivät aiheuta riippuvuutta.


Tavallisimmat masennuksen hoidossa käytettävät lääkeryhmät

Selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät
Muut masennuslääkkeet
Trisykliset masennuslääkkeet


Selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät

Tällä hetkellä laajimmin käytetyt masennuslääkkeet ovat vaikutusmekanismiltaan selektiivisiä serotoniinin takaisinoton estäjiä (selective serotonin reuptake inhibitors, SSRI-masennuslääkkeet). Ne kohottavat potilaan masentunutta mielialaa vaikuttamalla aivojen serotoniinivälittäjäaineeseen. Selektiivisiä serotoniinin takaisinoton estäjiä on käytetty masennustilojen hoidossa noin 15 vuotta. SSRI-lääkeryhmään kuuluu kuusi lääkettä: essitalopraami, fluoksetiini, fluvoksamiini, paroksetiini, sertraliini ja sitalopraami. Suomessa ne ovat yleisimmin käytetty lääkeryhmä.

Selektiivisten serotoniinin takaisinoton estäjien suosio perustuu niiden yksinkertaiseen annostukseen, hyvään siedettävyyteen ja vähäiseen toksisuuteen myös yliannosten yhteydessä. SSRI-lääkkeillä hoito voidaan aloittaa heti ensimmäisestä päivästä alkaen tehokkaalla annoksella. Usein lääkeannosta voidaan suurentaa parhaimman hoitotuloksen ja oireettomuuden saavuttamiseksi. SSRI-lääkkeiden vaikutus voi alkaa viikon tai kahden kuluessa, mutta vaikutusta voi joutua odottamaan pidempäänkin. Lääkitystä ei ole syytä lopettaa ilman perusteltua syytä liian nopeasti ja asiasta tulee aina neuvotella hoitavan lääkärin kanssa.

Kuten useimmat lääkkeet, myös selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät saattavat aiheuttaa haittavaikutuksia. Niitä ei ilmene jokaisella, ja ne häviävät yleensä muutaman viikon kuluessa hoidon jälkeen. Tyypillisimpiä ovat pahoinvoinnin tunne sekä ripuli ja vatsanväänteet. Lisäksi voi aiheutua unettomuutta, hikoilua, päänsärkyä tai seksuaalisia toimintahäiriöitä. SSRI-lääkkeitä käytetään myös ahdistuneisuushäiriöissä, kuten paniikkihäiriössä, pakko-oireisissa tiloissa, syömishäiriöissä sekä alkoholin liikakäytön taustalla olevassa masennuksessa.


Muut masennuslääkkeet

Suomessa on SSRI lääkkeiden ja vanhempien masennuslääkkeiden lisäksi käytössä lukuisia muita masennuslääkkeitä. Näitä ovat agomelatiini, bupropioni, duloksetiini, mianseriini, milnasipraani, mirtatsapiini, moklobemidi, reboksetiini, tratsodoni ja venlafaksiini. Näistä duloksetiini, milnasipraani ja venlafaksiini kuuluvat niin sanottuihin serotoniinin ja noradrenaliinin takaisinoton estäjiin (SNRI-lääkkeet). Muiden masennuslääkkeiden ryhmästä eniten käytettyjä ovat mirtatsapiini ja venlafaksiini.

SNRI-lääkkeitä käytetään SSRI-lääkkeiden ohella masennustilojen lisäksi myös muun muassa ahdistuneisuushäiriöiden hoidossa.
Muiden masennuslääkkeiden tavallisimpia haittavaikutuksia ovat väsymys, painon nousu, unettomuus, huimaus ja ahdistuneisuus. SNRI-lääkkeiden tavallisimpia haittavaikutuksia ovat päänsärky, huimaus, pahoinvointi ja suun kuivuminen.


Trisykliset masennuslääkkeet

Trisykliset depressiolääkkeet ovat vanhin käytössä oleva masennuslääkeryhmä. Nykyään niitä käytetään vähemmän masennukseen, mutta niillä on muita käyttöaiheita. Vanhimmat niistä ovat peräisin 50-luvulta. Trisyklisten masennuslääkkeiden toiminta perustuu siihen, että ne estävät noradrenaliinin ja serotoniinin kulkeutumisen hermosolujen välisestä liitoksesta takaisin hermopäätteeseen.

Trisyklisten masennuslääkkeiden ryhmään kuuluvat amitriptyliini, doksepiini, klomipraamiini, nortriptyliini ja trimipramiini. Niistä yleisimmin käytetty lääke on amitriptyliini. Trisykliset masennuslääkkeet ovat teholtaan ja haittavaikutuksiltaan keskenään hyvin samanlaisia. Trisyklisten masennuslääkkeiden käyttö on haittavaikutusten välttämiseksi aloitettava pieninä annoksina ja annosta on lisättävä asteittain kunnes riittävä hoitovaste saavutetaan.

Tyypillisimpiä haittavaikutuksia ovat suun kuivuminen, ummetus, näön hämärtyminen ja virtsaamisvaikeudet. Yliannosteltuina trisykliset lääkkeet voivat olla sydämelle vaarallisia.